1 Ašžmogus, patyręs vargą nuo Jo rūstybės lazdos.2 Jis atvedė mane į tamsybę, o ne į šviesą.3 Jis laiko ištiesęs savo ranką prieš mane visą dieną.4 Jis pasendino mano kūną ir odą, sulaužė kaulus.5 Jis apsupo mane kartybe ir vargu,6 perkėlė į tamsą kaip mirusį.7 Jis uždarė man duris ir apkalė mane sunkiomis grandinėmis.8 Aš šaukiu ir meldžiuosi, bet Jis neatsako į mano maldą.9 Jis užtvėrė mano kelius tašytais akmenimis ir mano takus iškraipė.10 Jis tykojo manęs kaip lokys, kaip liūtas lindynėje.11 Jis mane paklaidino, sudraskė ir paliko vienišą.12 Įtempęs lanką, Jis pastatė mane taikiniu13 ir pervėrė mano širdį strėlėmis.14 Aš tapau pajuoka visai savo tautai, apie mane jie dainuoja per dieną.15 Jis pasotino mane kartybėmis ir girdė metėlėmis.16 Jis išlaužė mano dantis į žvyrą, užpylė mane pelenais.17 Neturiu ramybės ir nežinau, kas yra gerovė.18 Aš tariau: "Mano stiprybė ir viltis Viešpatyje pražuvo".19 Atsimink mano vargą, kartybę, metėlę ir tulžį.20 Mano siela nuolat tai atsimena ir yra pažeminta manyje.21 Nors aš viso to neužmirštu, visgi dar turiu vilties.22 Viešpaties malonė nepranyko, Jo gailestingumas dar nepasibaigė.23 Tai atsinaujina kas rytą, ir didelė yra Jo ištikimybė.24 Viešpats yra mano dalis, todėl vilsiuosi Juo.25 Viešpats yra geras Jo laukiantiems ir ieškantiems.26 Gera yra turėti viltį ir kantriai laukti Viešpaties išgelbėjimo,27 gera žmogui nešti jungą nuo pat jaunystės.28 Jis sėdi atsiskyręs ir tyli, nes tai Viešpaties uždėta našta.29 Jis paliečia dulkes savo burna: "Galbūt dar yra vilties".30 Jis atsuka skruostą jį mušančiam, sotinasi panieka,31 nes Viešpats neatstumia amžiams.32 Jis siunčia sielvartą, bet vėl pasigaili dėl savo malonės gausos.33 Jis nenori varginti žmonių ir sukelti jiems sielvarto.34 Kai mindžioja kojomis belaisvius,35 kai Aukščiausiojo akivaizdoje pamina žmogaus teises,36 kai iškraipo žmogaus bylą, Viešpats tam nepritaria.37 Kas gali sakyti, kad įvyksta ir tai, ko Viešpats neįsako?38 Ar ne iš Aukščiausiojo burnos ateina, kas gera ir kas pikta?39 Kodėl žmogus skundžiasi, baudžiamas dėl savo nuodėmių?40 Patikrinkime savo kelius ir grįžkime prie Viešpaties.41 Kelkime savo širdis ir rankas į Dievą danguose.42 Mes nusikaltome ir maištavome, ir Tu mums neatleidai.43 Tu apsisiautei rūstybe ir persekiojai mus, Tu žudei mus nesigailėdamas.44 Tu apsigaubei debesiu taip, kad maldos nepasiektų Tavęs.45 Tu padarei mus sąšlavomis ir atmatomis tarp tautų.46 Mūsų priešai atvėrė savo burnas prieš mus.47 Baimė ir žabangai užgriuvo mus, griovimas ir sunaikinimas.48 Mano akys pasruvo ašaromis dėl tautos sunaikinimo.49 Mano ašaros plūs nesulaikomai, be perstojo,50 kol Viešpats pažvelgs iš dangaus į mus.51 Aš liūdžiu dėl savo miesto dukterų.52 Priešai pagavo mane kaip paukštį be priežasties,53 įmetė mane gyvą į duobę, mėtė akmenimis.54 Vanduo pakilo iki mano galvos; maniau, esu žuvęs.55 Viešpatie, iš duobės gilybės šaukiausi Tavęs.56 Tu išgirdai mano balsą. Nenukreipk savo ausies nuo mano šauksmo.57 Tu priartėjai, kai šaukiausi Tavo pagalbos, ir tarei: "Nebijok".58 Viešpatie, Tu atėjai man į pagalbą ir išgelbėjai mano gyvybę.59 Viešpatie, Tu matei man daromą skriaudą, išspręsk mano bylą.60 Tu matei jų įniršį ir visus jų sumanymus prieš mane;61 Tu girdėjai jų patyčias ir visus jų sumanymus prieš mane.62 Mano priešininkų lūpos visą laiką planuoja pikta prieš mane.63 Ar jie sėdi, ar keliasi, aš esu jų daina.64 Viešpatie, atlygink jiems pagal jų darbus.65 Suteik jų širdims skausmo. Prakeikimas tekrinta ant jų.66 Viešpatie, persekiok juos ir nušluok nuo žemės paviršiaus.
1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.