1 Muut: Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt? Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!2 Neito: Minun rakkaani on tullut puutarhaansa, yrttitarhaansa, nauttimaan puutarhan antimia ja poimimaan laitumensa liljoja.3 Rakkaani on minun ja minä olen hänen, liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.4 Mies: Kalleimpani! Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukon viirit.5 Käännä silmäsi pois, ne lumoavat minut! Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas.6 Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vedestä nousevat lampaat. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla.7 Kauniisti, kuin granaattiomena, kaartuu otsasi hunnun alla.8 Mies: Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa, olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa ja nuoria neitoja luvuton joukko --9 yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni, emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste. Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin, kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:10 Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko, hän on kaunis kuin kuu, sädehtivä kuin päivänpaiste, pelottava kuin sotajoukon viirit.11 Neito: Menin pähkinätarhaan, menin ihailemaan laakson vehreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko kukkii granaattiomenapuu.12 Miten minun kävikään? Tunteeni saivat minussa vallan, ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!13 (H7:1)Muut: Tule takaisin, tule, Sulamin neito! Tule, anna meidän ihailla sinua! Neito: Mitä ihmeellistä minussa on, Sulamin tytössä, kahden joukon keskellä tanssivassa?

1 Para onde foi o teu amado, ó tu, a mais formosa entre as mulheres? para onde se retirou o teu amado, a fim de que o busquemos juntamente contigo?2 O meu amado desceu ao seu jardim, aos canteiros de bálsamo, para apascentar o rebanho nos jardins e para colher os lírios.3 Eu sou do meu amado, e o meu amado é meu; ele apascenta o rebanho entre os lírios.4 Formosa és, amada minha, como Tirza, aprazível como Jerusalém, imponente como um exército com bandeiras.5 Desvia de mim os teus olhos, porque eles me perturbam. O teu cabelo é como o rebanho de cabras que descem pelas colinas de Gileade.6 0s teus dentes são como o rebanho de ovelhas que sobem do lavadouro, e das quais cada uma tem gêmeos, e nenhuma delas é desfilhada.7 As tuas faces são como as metades de uma romã, por detrás do teu véu.8 Há sessenta rainhas, oitenta concubinas, e virgens sem número.9 Mas uma só é a minha pomba, a minha imaculada; ela e a única de sua mãe, a escolhida da que a deu à luz. As filhas viram-na e lhe chamaram bem-aventurada; viram-na as rainhas e as concubinas, e louvaram-na.10 Quem é esta que aparece como a alva do dia, formosa como a lua, brilhante como o sol, imponente como um exército com bandeiras?11 Desci ao jardim das nogueiras, para ver os renovos do vale, para ver se floresciam as vides e se as romanzeiras estavam em flor.12 Antes de eu o sentir, pôs-me a minha alma nos carros do meu nobre povo.13 Volta, volta, ó Sulamita; volta, volta, para que nós te vejamos. Por que quereis olhar para a Sulamita como para a dança de Maanaim?