1 Ennussana Moabista. Näin käy: yöllä se murskataan, autio on Ar-Moab. Näin käy: yöllä se murskataan, autio on Kir-Moab.2 Itkemään uhrikukkuloille nousevat Dibonin asukkaat. Nebonvuorella ja Medebassa Moab valittaa. Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta leikattu pois.3 Säkkivaatteeseen vyöttäytyneinä he kulkevat kujilla, katoilta kuuluu itkua, toreilla ihmiset vaikeroivat maahan vaipuneina.4 Hädissään huutavat Hesbon ja Eleale, Jahasiin saakka kantautuu niiden ääni. Siksi Moabin sotajoukko hälisee peloissaan, Moabin rohkeus pettää.5 Minun sydämeni huutaa Moabin hätää. Pakolaisia riittää Soariin ja Eglat-Selisiaan asti. He nousevat itkien Luhitin solaa, sydäntä särkevästi he valittavat ja vaikeroivat Horonaimin tiellä.6 Ja Nimrimin kosteikko muuttuu autiomaaksi, ruoho kuivuu, kasvit katoavat, ei mikään vihannoi.7 Pakenijat kantavat tavaransa, sen mitä heillä on jäljellä, Arabimin uoman yli.8 Ja niin hätähuuto kiirii kautta Moabin maan, valitus kaikuu Eglaimiin, kaikuu Beer-Elimiin saakka.9 Ja Dimonin purot puuntavat verestä punaisina. Mutta minä lähetän Dimonille jotakin vielä pahempaa: lähetän leijonat pelastuneiden kimppuun, niiden rippeiden kimppuun, jotka jäivät jäljelle Moabista.

1 Oráculo acerca de Moabe. Porque Ar foi destruída numa noite, Moabe está desfeita; porque Quir foi destruída numa noite, Moabe está desfeita.2 Subiu a filha de Dibom aos altos para chorar; por Nebo e por Medeba pranteia Moabe; em todas as cabeças há calva, e toda barba é rapada.3 Nas suas ruas cingem-se de saco; nos seus terraços e nas suas praças todos andam pranteando, e choram abundantemente.4 Assim Hesbom como Eleale andam gritando; até Jaaz se ouve a sua voz; por isso os armados de Moabe clamam; estremece-lhes a alma.5 O meu coração clama por causa de Moabe; fogem os seus nobres para Zoar, qual uma novilha de três anos; pois vão chorando pela encosta de Luíte; no caminho de Horonaim levantam um grito de destruição.6 As águas de Ninrim são desoladas; secou-se a relva, definhou a erva verde, e não há verdura alguma.7 Pelo que a abundância que ajuntaram, e o que guardaram, para além do ribeiro dos salgueiros o levam.8 Pois o pranto já rodeou os limites de Moabe; até Eglaim chegou o seu clamor, e ainda até Beer-Elim o seu rugido.9 Pois as águas de Dimom estão cheias de sangue; pelo que ainda acrescentarei mais a Dimom, um leão contra aqueles que escaparem de Moabe, e contra o restante que ficou na terra.