1 Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.

2 Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään,

3 sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.

5 Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut.

6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.

7 Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.

8 Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan.

9 Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

10 Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.

11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,

13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.

14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.

15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

18 Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas.

19 Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: -- Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa.

20 Ja samoin: -- Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.

21 Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä. Kaikkihan on teidän:

22 Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän,

23 mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

1 And I, brethren, could not speak unto you as unto spiritual, but as unto carnal, as unto babes in Christ. 2 I fed you with milk, not with meat; for ye were not yet able to bear it: nay, not even now are ye able; 3 for ye are yet carnal: for whereas there is among you jealousy and strife, are ye not carnal, and do ye not walk after the manner of men? 4 For when one saith, I am of Paul; and another, I am of Apollos; are ye not men? 5 What then is Apollos? and what is Paul? Ministers through whom ye believed; and each as the Lord gave to him. 6 I planted, Apollos watered; but God gave the increase. 7 So then neither is he that planteth anything, neither he that watereth; but God that giveth the increase. 8 Now he that planteth and he that watereth are one: but each shall receive his own reward according to his own labor. 9 For we are God’s fellow-workers: ye are God’s husbandry, God’s building.

10 According to the grace of God which was given unto me, as a wise masterbuilder I laid a foundation; and another buildeth thereon. But let each man take heed how he buildeth thereon. 11 For other foundation can no man lay than that which is laid, which is Jesus Christ. 12 But if any man buildeth on the foundation gold, silver, costly stones, wood, hay, stubble; 13 each man’s work shall be made manifest: for the day shall declare it, because it is revealed in fire; and the fire itself shall prove each man’s work of what sort it is. 14 If any man’s work shall abide which he built thereon, he shall receive a reward. 15 If any man’s work shall be burned, he shall suffer loss: but he himself shall be saved; yet so as through fire.

16 Know ye not that ye are a temple of God, and that the Spirit of God dwelleth in you? 17 If any man destroyeth the temple of God, him shall God destroy; for the temple of God is holy, and such are ye.

18 Let no man deceive himself. If any man thinketh that he is wise among you in this world, let him become a fool, that he may become wise. 19 For the wisdom of this world is foolishness with God. For it is written, He that taketh the wise in their craftiness: 20 and again, The Lord knoweth the reasonings of the wise, that they are vain. 21 Wherefore let no one glory in men. For all things are yours; 22 whether Paul, or Apollos, or Cephas, or the world, or life, or death, or things present, or things to come; all are yours; 23 and ye are Christ’s; and Christ is God’s.