1 Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:
2 -- Israel oli taisteluun vihkiytynyt, intoa täynnä kansa lähti sotaan. Ylistäkää Herraa!
3 Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
4 Herra, kun sinä lähdet Seiristä, kun saavut Edomin maasta, silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade, pilvet syöksevät vettä.
5 Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.
6 Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.
7 Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti.
8 Kansa oli valinnut uusia jumalia, siksi sota oli porteilla. Yhtään kilpeä, yhtään keihästä ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.
9 Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa!
10 Havahtukaa kaikki, te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla, te, jotka istutte pehmeillä peitteillä, myös te, jotka kuljette jalkaisin.
11 Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla. Siellä lauletaan Herran teoista, siellä ylistetään voittoja, jotka Herra antoi Israelin kansalle. Jo saapuu porteille Herran kansa.
12 Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika!
13 Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat mahtimiesten luo. Herran kansa urheine sotureineen tuli minun luokseni.
14 Efraimista saapuivat ne, joiden juuret ovat Amalekissa, heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen. Makirista tulivat johtajat, Sebulonista valtikankantajat.
15 Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan, ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo. Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon. Ruubenin suvut miettivät kauan.
16 Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben, kuuntelemaan paimenten pillejä? Ruubenin suvut pohtivat pitkään.
17 Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse. Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona? Asser pysyi meren äärellä, jäi lahtiensa rannoille.
18 Mutta Sebulonin kansa pani henkensä alttiiksi, se uhmasi kuolemaa ja rinnalla Naftali, kun kukkuloilla taisteltiin.
19 Kuninkaat saapuivat sotimaan. Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä, jo taistelivat Kanaanin kuninkaat. Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.
20 Taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.
21 Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisoninpuro, ikiaikainen! Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!
22 Maa vavahteli kavioiden alla, kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.
23 Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen!
24 Olkoon naisista siunatuin Jael, Jael, keniläisen Heberin vaimo, siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.
25 Vettä Sisera pyysi, maitoa sai. Juhlamaljassa toi Jael kermaa.
26 Telttavaarnaan tarttui, otti toiseen käteensä nuijan, löi Siseraa, murskasi hänen päänsä, puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.
27 Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui, kaatui maahan pitkäkseen. Jaelin jalkoihin hän vaipui, lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.
29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa, ja äiti toistaa hänen sanojaan:
30 Ovat varmaan saaliinjaolla. Tyttö tai pari mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle, kirjavaa kangasta saaliiksi, värikäs, kirjottu huivi tai kaksi saaliiksi saadulle kaulaan.
31 Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta.
1 Then sang Deborah and Barak the son of Abinoam on that day, saying,
2 For that the leaders took the lead in Israel,
For that the people offered themselves willingly,
Bless ye Jehovah.
3 Hear, O ye kings; give ear, O ye princes;
I, even I, will sing unto Jehovah;
I will sing praise to Jehovah, the God of Israel.
4 Jehovah, when thou wentest forth out of Seir,
When thou marchedst out of the field of Edom,
The earth trembled, the heavens also dropped,
Yea, the clouds dropped water.
5 The mountains quaked at the presence of Jehovah,
Even yon Sinai at the presence of Jehovah, the God of Israel.
6 In the days of Shamgar the son of Anath,
In the days of Jael, the highways were unoccupied,
And the travellers walked through byways.
7 The rulers ceased in Israel, they ceased,
Until that I Deborah arose,
That I arose a mother in Israel.
8 They chose new gods;
Then was war in the gates:
Was there a shield or spear seen
Among forty thousand in Israel?
9 My heart is toward the governors of Israel,
That offered themselves willingly among the people:
Bless ye Jehovah.
10 Tell of it, ye that ride on white asses,
Ye that sit on rich carpets,
And ye that walk by the way.
11 Far from the noise of archers, in the places of drawing water,
There shall they rehearse the righteous acts of Jehovah,
Even the righteous acts of his rule in Israel.
Then the people of Jehovah went down to the gates.
12 Awake, awake, Deborah;
Awake, awake, utter a song:
Arise, Barak, and lead away thy captives, thou son of Abinoam.
13 Then came down a remnant of the nobles and the people;
Jehovah came down for me against the mighty.
14 Out of Ephraim came down they whose root is in Amalek;
After thee, Benjamin, among thy peoples;
Out of Machir came down governors,
And out of Zebulun they that handle the marshal’s staff.
15 And the princes of Issachar were with Deborah;
As was Issachar, so was Barak;
Into the valley they rushed forth at his feet.
By the watercourses of Reuben
There were great resolves of heart.
16 Why sattest thou among the sheepfolds,
To hear the pipings for the flocks?
At the watercourses of Reuben
There were great searchings of heart.
17 Gilead abode beyond the Jordan:
And Dan, why did he remain in ships?
Asher sat still at the haven of the sea,
And abode by his creeks.
18 Zebulun was a people that jeoparded their lives unto the death,
And Naphtali, upon the high places of the field.
19 The kings came and fought;
Then fought the kings of Canaan,
In Taanach by the waters of Megiddo:
They took no gain of money.
20 From heaven fought the stars,
From their courses they fought against Sisera.
21 The river Kishon swept them away,
That ancient river, the river Kishon.
O my soul, march on with strength.
22 Then did the horsehoofs stamp
By reason of the prancings, the prancings of their strong ones.
23 Curse ye Meroz, said the angel of Jehovah.
Curse ye bitterly the inhabitants thereof,
Because they came not to the help of Jehovah,
To the help of Jehovah against the mighty.
24 Blessed above women shall Jael be,
The wife of Heber the Kenite;
Blessed shall she be above women in the tent.
25 He asked water, and she gave him milk;
She brought him butter in a lordly dish.
26 She put her hand to the tent-pin,
And her right hand to the workmen’s hammer;
And with the hammer she smote Sisera, she smote through his head;
Yea, she pierced and struck through his temples.
27 At her feet he bowed, he fell, he lay;
At her feet he bowed, he fell:
Where he bowed, there he fell down dead.
28 Through the window she looked forth, and cried,
The mother of Sisera cried through the lattice,
Why is his chariot so long in coming?
Why tarry the wheels of his chariots?
29 Her wise ladies answered her,
Yea, she returned answer to herself,
30 Have they not found, have they not divided the spoil?
A damsel, two damsels to every man;
To Sisera a spoil of dyed garments,
A spoil of dyed garments embroidered,
Of dyed garments embroidered on both sides, on the necks of the spoil?
31 So let all thine enemies perish, O Jehovah:
But let them that love him be as the sun when he goeth forth in his might.
And the land had rest forty years.