2 Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.'

3 Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa.

4 -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.'

5 Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä.

6 'Sata astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.'

9 Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.

11 Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista?

12 Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?

14 Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta.

17 Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.

18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee aviorikoksen, ja samoin tekee aviorikoksen se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.

20 Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita.

21 Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.

23 Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten.

24 Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'

25 Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.

26 Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'

27 Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon.

28 Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'

29 Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.'

30 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'

1 And he said also to {his} disciples, There was a certain rich man who had a steward, and *he* was accused to him as wasting his goods.

2 And having called him, he said to him, What {is} this that I hear of thee? give the reckoning of thy stewardship, for thou canst be no longer steward.

3 And the steward said within himself, What shall I do; for my lord is taking the stewardship from me? I am not able to dig; I am ashamed to beg.

4 I know what I will do, that when I shall have been removed from the stewardship I may be received into their houses.

5 And having called to {him} each one of the debtors of his own lord, he said to the first, How much owest thou to my lord?

6 And he said, A hundred baths of oil. And he said to him, Take thy writing and sit down quickly and write fifty.

7 Then he said to another, And thou, how much dost thou owe? And he said, A hundred cors of wheat. And he says to him, Take thy writing and write eighty.

8 And the lord praised the unrighteous steward because he had done prudently. For the sons of this world are, for their own generation, more prudent than the sons of light.

9 And *I* say to you, Make to yourselves friends with the mammon of unrighteousness, that when it fails ye may be received into the eternal tabernacles.

10 He that is faithful in the least is faithful also in much; and he that is unrighteous in the least is unrighteous also in much.

11 If therefore ye have not been faithful in the unrighteous mammon, who shall entrust to you the true?

12 and if ye have not been faithful in that which is another's, who shall give to you your own?

13 No servant can serve two masters, for either he will hate the one and will love the other, or he will cleave to the one and despise the other. Ye cannot serve God and mammon.

14 And the Pharisees also, who were covetous, heard all these things, and mocked him.

15 And he said to them, *Ye* are they who justify themselves before men, but God knows your hearts; for what amongst men is highly thought of is an abomination before God.

16 The law and the prophets {were} until John: from that time the glad tidings of the kingdom of God are announced, and every one forces his way into it.

17 But it is easier that the heaven and the earth should pass away than that one tittle of the law should fail.

18 Every one who puts away his wife and marries another commits adultery; and every one that marries one put away from a husband commits adultery.

19 Now there was a rich man and he was clothed in purple and fine linen, making good cheer in splendour every day.

20 And {there was} a poor man, by name Lazarus, {who} was laid at his gateway full of sores,

21 and desiring to be filled with the crumbs which fell from the table of the rich man; but the dogs also coming licked his sores.

22 And it came to pass that the poor man died, and that he was carried away by the angels into the bosom of Abraham. And the rich man also died and was buried.

23 And in hades lifting up his eyes, being in torments, he sees Abraham afar off, and Lazarus in his bosom.

24 And he crying out said, Father Abraham, have compassion on me, and send Lazarus that he may dip the tip of his finger in water and cool my tongue, for I am suffering in this flame.

25 But Abraham said, Child, recollect that *thou* hast fully received thy good things in thy lifetime, and likewise Lazarus evil things. But now he is comforted here, and *thou* art in suffering.

26 And besides all this, between us and you a great chasm is fixed, so that those who desire to pass hence to you cannot, nor do they who {desire to cross} from there pass over unto us.

27 And he said, I beseech thee then, father, that thou wouldest send him to the house of my father,

28 for I have five brothers, so that he may earnestly testify to them, that they also may not come to this place of torment.

29 But Abraham says to him, They have Moses and the prophets: let them hear them.

30 But he said, Nay, father Abraham, but if one from the dead should go to them, they will repent.

31 And he said to him, If they hear not Moses and the prophets, not even if one rise from among {the} dead will they be persuaded.