1 Voi kaupunkia, veritekojen tahraamaa, täynnä pelkkää petosta, ryöstösaalista, sammumatonta raatelun kiihkoa!

2 Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät.

3 Ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Kaikkialla kaatuneita, kasoittain kuolleita, ruumiita loputtomiin, niihin kompastellaan.

4 Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden. Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho, joka haureudessaan teki kansat orjikseen, velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.

5 -- Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli ja paljastan kansoille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi.

6 Lokaa minä viskaan päällesi, häpäisen sinut, sinusta tulee varoittava esimerkki.

8 Oletko sinä muka parempi kuin Theba, joka sijaitsi Niilin rannalla vesien ympäröimänä? Virta oli sen varustuksena, vesi sen muurina.

9 Nubia ja Egypti antoivat kaupungille sen suunnattoman mahdin. Put ja Libya olivat sen tukena.

10 Mutta sekin vietiin pois, sekin joutui vankeuteen. Sen lapset lyötiin murskaksi katujen kulmissa. Sen ylhäisistä heitettiin arpaa, sen päämiehet pantiin kahleisiin.

11 Myös sinä juot vihan maljan, juovut ja järkesi sumenee. Myös sinä etsit turvapaikkaa, kun vihollisesi uhkaavat.

12 Linnoituksesi ovat kuin viikunapuut, joissa varhaisviikunat kypsyvät. Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat sen suuhun, joka tahtoo syödä.

13 Katso: sotaväkesi on kuin lauma naisia. Maasi portit ovat selkoselällään, avoinna vihollisillesi, tuli on tuhonnut salpasi.

14 Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi. Astu alas liejuun, polje savea, tartu tiilimuottiin.

15 Silti tuli ahmii sinut ja miekka hävittää. Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat, vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet, miekka nielee sinut ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.

16 Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän kuin tähtiä taivaalla, he katoavat hetkessä niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat, jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.

17 Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat, sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi, joka asettuu muurille kylmänä päivänä. Auringon noustessa parvi häviää, eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.

18 Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen, sinä Assyrian kuningas, ylhäisesi nukkuvat. Kansasi on hajallaan vuorilla, kukaan ei kokoa sitä.

19 Tuhosi on peruuttamaton, vammasi parantumaton. Kun kansat kuulevat, kuinka sinun on käynyt, kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen. Ketä ei olisi kohdannut sinun ainainen pahuutesi?

1 Woe to the bloody city! It is all full of lies {and} violence; the prey departeth not.

2 The crack of the whip, and the noise of the rattling of the wheels, and of the prancing horses, and of the bounding chariots!

3 The horseman springing up, and the glitter of the sword, and the flash of the spear, and a multitude of slain, and a mass of carcases, and no end of corpses: they stumble over their corpses.

4 -Because of the multitude of the fornications of the well-favoured harlot, mistress of sorceries, that selleth nations through her fornications, and families through her sorceries,

5 behold, I am against thee, saith Jehovah of hosts; and I will uncover thy skirts upon thy face, and I will shew the nations thy nakedness, and the kingdoms thy shame.

6 And I will cast abominable filth upon thee, and make thee vile, and will set thee as a gazing stock.

7 And it shall come to pass, {that} all they that see thee shall flee from thee, and shall say, Nineveh is laid waste! Who will bemoan her? whence shall I seek comforters for thee?

8 Art thou better than No-Amon, that was situate among the rivers, {that had} the waters round about her, whose rampart was the sea, {and} of the sea was her wall?

9 Ethiopia was her strength, and Egypt, and it was infinite; Phut and the Libyans were her helpers.

10 She too was carried away, she went into captivity: her infants also were dashed in pieces, at the top of all the streets; and they cast lots for her honourable men, and all her great men were bound with chains.

11 Thou also shalt be drunken: thou shalt be hid; thou also shalt seek a refuge from the enemy.

12 All thy strongholds are {like} fig-trees with the first-ripe figs: if they be shaken, they even fall into the mouth of the eater.

13 Behold, thy people in the midst of thee are {as} women: the gates of thy land are set wide open unto thine enemies; the fire devoureth thy bars.

14 Draw thee water for the siege, strengthen thy fortresses; go into the clay, and tread the mortar, make strong the brick-kiln.

15 There shall the fire devour thee; the sword shall cut thee off; it shall devour thee like the cankerworm. Make thyself many as the cankerworm, make thyself many as the locust.

16 Thou hast multiplied thy merchants more than the stars of the heavens; the cankerworm spreadeth himself out and flieth away.

17 Thy chosen men are as the locusts, and thy captains as swarms of grasshoppers, which camp in the hedges in the cold day: when the sun ariseth they flee away, and their place is not known where they are.

18 Thy shepherds slumber, O king of Assyria; thy nobles lie still; thy people are scattered upon the mountains, and no man gathereth them.

19 There is no healing of thy breach; thy wound is grievous; all that hear the report of thee clap the hands over thee; for upon whom hath not thy wickedness passed continually?