1 Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.
2 Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra.
4 Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.
5 Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.
6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä.
7 Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe.
8 Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy.
9 Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.
10 Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.
11 Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.
12 Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!
13 Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.
14 Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee!
15 Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.
16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.
17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.
18 Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen.
19 Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.
20 Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.
21 Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne.
22 Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.
23 Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien.
24 Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.
25 Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.
26 Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.
27 Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä.
28 Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.
1 Better is a dry morsel, and quietness therewith, than a house full of feasting {with} strife.
2 A wise servant shall rule over a son that causeth shame, and shall have part in the inheritance among the brethren.
3 The fining-pot is for silver, and the furnace for gold; but Jehovah trieth the hearts.
4 The evil-doer giveth heed to iniquitous lips; the liar giveth ear to a mischievous tongue.
5 Whoso mocketh a poor {man} reproacheth his Maker; he that is glad at calamity shall not be held innocent.
6 Children's children are the crown of old men; and the glory of children are their fathers.
7 Excellent speech becometh not a vile {man}; how much less do lying lips a noble!
8 A gift is a precious stone in the eyes of the possessor: whithersoever it turneth it prospereth.
9 He that covereth transgression seeketh love; but he that bringeth a matter up again separateth very friends.
10 A reproof entereth more deeply into him that hath understanding than a hundred stripes into a fool.
11 An evil {man} seeketh only rebellion; but a cruel messenger shall be sent against him.
12 Let a bear robbed of her whelps meet a man rather than a fool in his folly.
13 Whoso rewardeth evil for good, evil shall not depart from his house.
14 The beginning of contention is {as} when one letteth out water; therefore leave off strife before it become vehement.
15 He that justifieth the wicked, and he that condemneth the righteous, even they both are abomination to Jehovah.
16 To what purpose is there a price in the hand of a fool to get wisdom, seeing {he} hath no sense?
17 The friend loveth at all times, and a brother is born for adversity.
18 A senseless man striketh hands, becoming surety for his neighbour.
19 He loveth transgression that loveth a quarrel; he that maketh high his gate seeketh destruction.
20 He that hath a perverse heart findeth no good; and he that shifteth about with his tongue falleth into evil.
21 He that begetteth a fool {doeth it} to his sorrow, and the father of a vile {man} hath no joy.
22 A joyful heart promoteth healing; but a broken spirit drieth up the bones.
23 A wicked {man} taketh a gift out of the bosom, to pervert the paths of judgment.
24 Wisdom is before him that hath understanding; but the eyes of a fool are in the ends of the earth.
25 A foolish son is a grief to his father, and bitterness to her that bore him.
26 To punish a righteous {man} is not good, nor to strike nobles because of {their} uprightness.
27 He that hath knowledge spareth his words; and a man of understanding is of a cool spirit.
28 Even a fool when he holdeth his peace is reckoned wise, {and} he that shutteth his lips, intelligent.