1 Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.
2 Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia.
3 Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.
4 Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu -- vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.
5 Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma.
6 Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.
7 Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten.
8 Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.
9 Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.
10 Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.
11 Onhan kirjoitettu: -- Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa.
12 Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.
13 Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.
14 Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.
15 Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut.
16 Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet.
17 Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.
18 Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon.
19 Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.
20 Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa.
21 Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.
22 Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi.
23 Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.
1 Now him that is weak in the faith receive, not to {the} determining of questions of reasoning.
2 One man is assured that he may eat all things; but the weak eats herbs.
3 Let not him that eats make little of him that eats not; and let not him that eats not judge him that eats: for God has received him.
4 Who art *thou* that judgest the servant of another? to his own master he stands or falls. And he shall be made to stand; for the Lord is able to make him stand.
5 One man esteems day more than day; another esteems every day {alike}. Let each be fully persuaded in his own mind.
6 He that regards the day, regards it to {the} Lord. And he that eats, eats to {the} Lord, for he gives God thanks; and he that does not eat, {it is} to {the} Lord he does not eat, and gives God thanks.
7 For none of us lives to himself, and none dies to himself.
8 For both if we should live, {it is} to the Lord we live; and if we should die, {it is} to the Lord we die: both if we should live then, and if we should die, we are the Lord's.
9 For to this {end} Christ has died and lived {again}, that he might rule over both dead and living.
10 But thou, why judgest thou thy brother? or again, thou, why dost thou make little of thy brother? for we shall all be placed before the judgment-seat of God.
11 For it is written, *I* live, saith {the} Lord, that to me shall bow every knee, and every tongue shall confess to God.
12 So then each of us shall give an account concerning himself to God.
13 Let us no longer therefore judge one another; but judge ye this rather, not to put a stumbling-block or a fall-trap before his brother.
14 I know, and am persuaded in the Lord Jesus, that nothing is unclean of itself; except to him who reckons anything to be unclean, to that man {it is} unclean.
15 For if on account of meat thy brother is grieved, thou walkest no longer according to love. Destroy not him with thy meat for whom Christ has died.
16 Let not then your good be evil spoken of;
17 for the kingdom of God is not eating and drinking, but righteousness, and peace, and joy in {the} Holy Spirit.
18 For he that in this serves the Christ {is} acceptable to God and approved of men.
19 So then let us pursue the things which tend to peace, and things whereby one shall build up another.
20 For the sake of meat do not destroy the work of God. All things indeed {are} pure; but {it is} evil to that man who eats while stumbling {in doing so}.
21 {It is} right not to eat meat, nor drink wine, nor {do anything} in which thy brother stumbles, or is offended, or is weak.
22 Hast *thou* faith? have {it} to thyself before God. Blessed {is} he who does not judge himself in what he allows.
23 But he that doubts, if he eat, is condemned; because {it is} not of faith; but whatever {is} not of faith is sin.