1 Mistä teidän keskinäiset kiistanne ja taistelunne syntyvät? Mistäpä muusta kuin haluistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne.

2 Te himoitsette, mutta jäätte vaille, kiihkon ja kateuden vallassa te vaikka riistätte hengen toisiltanne, mutta ette silti saavuta päämääräänne. Te taistelette ja iskette yhteen, mutta jäätte vaille, koska ette pyydä.

3 Ja vaikka pyydätte, te ette saa, koska pyydätte väärässä tarkoituksessa, kuluttaaksenne kaiken mielihaluissanne.

4 Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.

6 Mutta vielä suurempi on se armo, jonka hän antaa. Siksi Raamattu sanoo: -- Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

7 Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.

8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!

9 Tuntekaa kurjuutenne, surkaa ja itkekää! Kääntyköön naurunne murheeksi, ilonne masennukseksi.

10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava.

11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet, puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain. Mutta jos tuomitset lain, et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.

12 Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari, hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen. Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?

14 Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.

16 Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta.

17 Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.

1 Whence {come} wars and whence fightings among you? {Is it} not thence, -from your pleasures, which war in your members?

2 Ye lust and have not: ye kill and are full of envy, and cannot obtain; ye fight and war; ye have not because ye ask not.

3 Ye ask and receive not, because ye ask evilly, that ye may consume {it} in your pleasures.

4 Adulteresses, know ye not that friendship with the world is enmity with God? Whoever therefore is minded to be {the} friend of the world is constituted enemy of God.

5 Think ye that the scripture speaks in vain? Does the Spirit which has taken his abode in us desire enviously?

6 But he gives more grace. Wherefore he says, God sets himself against {the} proud, but gives grace to {the} lowly.

7 Subject yourselves therefore to God. Resist the devil, and he will flee from you.

8 Draw near to God, and he will draw near to you. Cleanse {your} hands, sinners, and purify {your} hearts, ye double-minded.

9 Be wretched, and mourn, and weep: let your laughter be turned to mourning, and {your} joy to heaviness.

10 Humble yourselves before {the} Lord, and he shall exalt you.

11 Speak not against one another, brethren. He that speaks against {his} brother, or judges his brother, speaks against {the} law and judges {the} law. But if thou judgest {the} law, thou art not doer of {the} law, but judge.

12 One is the lawgiver and judge, who is able to save and to destroy: but who art *thou* who judgest thy neighbour?

13 Go to now, ye who say, To-day or to-morrow will we go into such a city and spend a year there, and traffic and make gain,

14 ye who do not know what will be on the morrow, ({for} what {is} your life? It is even a vapour, appearing for a little while, and then disappearing,)

15 instead of your saying, If the Lord should {so} will and we should live, we will also do this or that.

16 But now ye glory in your vauntings: all such glorying is evil.

17 To him therefore who knows how to do good, and does it not, to him it is sin.