1 Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, tervehtii kahtatoista hajaannuksessa elävää heimokuntaa.
2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte.
3 Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.
4 Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.
5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
6 Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.
7 Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään,
8 kahtaalle horjuva ihminen, epävakaa kaikessa mitä tekee.
9 Olkoon alhainen veli ylpeä siitä, että on saanut korkean arvon,
10 rikas siitä, että hänet on alennettu, sillä hän on katoava niin kuin kedon kukka.
11 Aurinko nousee, ja helle kuivattaa ruohon. Kukka putoaa maahan, ja sen kauneus on mennyttä. Samoin on rikas lakastuva kesken kukoistavien toimiensa.
12 Autuas se, joka koettelemuksessa kestää. Sen kestettyään hän on saava voitonseppeleeksi elämän. Jumala on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat.
13 Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään.
14 Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.
15 Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.
16 Älkää eksykö, rakkaat veljet!
17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.
18 Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
19 Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan,
20 sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo.
21 Olkaa siis sävyisiä ja pankaa pois kaikki saasta ja pahuus. Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
22 Toteuttakaa sana tekoina, älkää pelkästään kuunnelko sitä -- älkää pettäkö itseänne.
23 Se, joka kuulee sanan mutta ei tee sen mukaan, on kuin mies, joka kuvastimesta katselee omien kasvojensa piirteitä.
24 Hän kyllä tarkastelee itseään, mutta poistuttuaan hän unohtaa saman tien, millainen on.
25 Mutta se, joka kiinnittää katseensa vapauden täydelliseen lakiin ja jää sen ääreen, ei unohda kuulemaansa vaan tekee sen mukaisesti, ja kerran hän on saava kiitoksen siitä mitä tekee.
26 Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha.
27 Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
1 James, bondman of God and of {the} Lord Jesus Christ, to the twelve tribes which {are} in the dispersion, greeting.
2 Count it all joy, my brethren, when ye fall into various temptations,
3 knowing that the proving of your faith works endurance.
4 But let endurance have {its} perfect work, that ye may be perfect and complete, lacking in nothing.
5 But if any one of you lack wisdom, let him ask of God, who gives to all freely and reproaches not, and it shall be given to him:
6 but let him ask in faith, nothing doubting. For he that doubts is like a wave of the sea driven by the wind and tossed about;
7 for let not that man think that he shall receive anything from the Lord;
8 {he is} a double-minded man, unstable in all his ways.
9 But let the brother of low degree glory in his elevation,
10 and the rich in his humiliation, because as {the} grass's flower he will pass away.
11 For the sun has risen with its burning heat, and has withered the grass, and its flower has fallen, and the comeliness of its look has perished: thus the rich also shall wither in his goings.
12 Blessed {is the} man who endures temptation; for, having been proved, he shall receive the crown of life, which He has promised to them that love him.
13 Let no man, being tempted, say, I am tempted of God. For God cannot be tempted by evil things, and himself tempts no one.
14 But every one is tempted, drawn away, and enticed by his own lust;
15 then lust, having conceived, gives birth to sin; but sin fully completed brings forth death.
16 Do not err, my beloved brethren.
17 Every good gift and every perfect gift comes down from above, from the Father of lights, with whom is no variation nor shadow of turning.
18 According to his own will begat he us by the word of truth, that we should be a certain first-fruits of *his* creatures.
19 So that, my beloved brethren, let every man be swift to hear, slow to speak, slow to wrath;
20 for man's wrath does not work God's righteousness.
21 Wherefore, laying aside all filthiness and abounding of wickedness, accept with meekness the implanted word, which is able to save your souls.
22 But be ye doers of {the} word and not hearers only, beguiling yourselves.
23 For if any man be a hearer of {the} word and not a doer, *he* is like to a man considering his natural face in a mirror:
24 for he has considered himself and is gone away, and straightway he has forgotten what he was like.
25 But *he* that fixes his view on {the} perfect law, that of liberty, and abides in {it}, being not a forgetful hearer but a doer of {the} work, *he* shall be blessed in his doing.
26 If any one think himself to be religious, not bridling his tongue, but deceiving his heart, this man's religion is vain.
27 Pure and undefiled religion before God and the Father is this: to visit orphans and widows in their affliction, to keep oneself unspotted from the world.