1 Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.2 Ei into auta, jos tietoa puuttuu, hätikkö eksyy ja kompastuu.3 Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle.4 Kyllä rikkaan luo ystäviä kertyy, köyhän luota he kaikkoavat.5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, joka valheita puhuu, ei pelastu.6 Monet pyrkivät ylhäisten suosioon, anteliaan ystäviä ovat kaikki.7 Köyhää vihaavat hänen veljensäkin, karttavat vielä enemmän hänen ystävänsä. Turhaan hän koettaa puhua heille.8 Itseään auttaa, joka ymmärrystään lisää, onnen saa, joka harkiten toimii.9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta. Joka valheita puhuu, se hukkuu.10 Ei sovi tyhmälle helppo elämä eikä orjalle olo ylhäisten herrana.11 Viisaus tekee ihmisen pitkämieliseksi, kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa!12 Kuninkaan viha on kuin leijonan ärjyntä, hänen suosionsa kuin nurmikon kaste.13 Tyhmä poika on isänsä riesa, nalkuttava vaimo kuin vuotava katto.14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja.15 Laiskuus vaivuttaa syvään uneen, vetelys joutuu näkemään nälkää.16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää, mutta kuolemaan kulkee, joka ei tietään tarkkaa.17 Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.18 Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta.19 Kiivas mies hankkii äkkiä rangaistuksen. Jos yrität apuun, vain pahennat asiaa.20 Kuule neuvoja, ota kuritus varteen, että olisit vastedes viisaampi.21 Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.22 Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta, parempi on köyhä kuin petollinen.23 Herran pelko turvaa elämäsi: nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.24 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.25 Lyö rehentelijää, se on tyhmille opiksi, ojenna viisasta, ja hänen viisautensa kasvaa.26 Huono ja häpeämätön se poika, joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.27 Poikani, ellet taivu kuriin, silloin eksyt tiedon tieltä.28 Vilpillinen todistaja häpäisee oikeutta, jumalaton herkuttelee vääryydellä.29 Röyhkeää odottaa rangaistus, tyhmyrin selkää raippa.

1 Il povero, che cammina nella sua integrità, Val meglio che il perverso di labbra, il quale è stolto2 Come chi è frettoloso di piedi incappa; Così non vi è alcun bene, quando l’anima è senza conoscimento3 La stoltizia dell’uomo perverte la via di esso; E pure il suo cuore dispetta contro al Signore4 Le ricchezze aggiungono amici in gran numero; Ma il misero è separato dal suo intimo amico5 Il falso testimonio non resterà impunito, E chi sbocca menzogne non iscamperà6 Molti riveriscono il principe; Ma ognuno è amico del donatore.7 Tutti i fratelli del povero l’odiano; Quanto più si dilungheranno i suoi amici da lui! Egli con parole li supplica, ma essi se ne vanno8 Chi acquista senno ama l’anima sua; Chi osserva l’intendimento troverà del bene9 Il falso testimonio non resterà impunito, E chi sbocca menzogne perirà10 I diletti non si convengono allo stolto; Quanto meno conviensi al servo signoreggiar sopra i principi! 11 Il senno dell’uomo rallenta l’ira di esso; E la sua gloria è di passar sopra le offese12 L’indegnazione del re è come il ruggito del leoncello; Ma il suo favore è come la rugiada sopra l’erba13 Il figliuolo stolto è una grande sciagura a suo padre; E le risse della moglie sono un gocciolar continuo14 Casa e sostanza sono l’eredità de’ padri; Ma dal Signore viene la moglie prudente15 La pigrizia fa cadere in profondo sonno; E la persona negligente avrà fame16 Chi osserva il comandamento guarda l’anima sua; Ma chi trascura le sue vie morrà17 Chi dona al povero presta al Signore; Ed egli gli farà la sua retribuzione18 Gastiga il tuo figliuolo, mentre vi è ancora della speranza; Ma non imprender già di ucciderlo19 Chi è grandemente iracondo ne porterà la pena; Che se tu lo scampi, tu lo renderai vie più iracondo20 Ascolta consiglio, e ricevi correzione, Acciocchè tu diventi savio alla fine21 Vi sono molti pensieri nel cuor dell’uomo; Ma il consiglio del Signore è quello che sarà stabile22 La benignità dell’uomo è il suo ornamento; E meglio vale il povero, che l’uomo bugiardo23 Il timor del Signore è a vita; E chi lo teme passerà la notte sazio, e non sarà visitato da alcun male24 Il pigro nasconde la mano nel seno, E non la ritrae fuori, non pure per recarsela alla bocca25 Percuoti lo schernitore, e il semplice ne diventerà avveduto; E se tu correggi l’uomo intendente, egli intenderà la scienza26 Il figliuolo che fa vergogna e vituperio, Ruina il padre, e scaccia la madre27 Figliuol mio, ascoltando l’ammaestramento, Rimanti di deviare da’ detti di scienza28 Il testimonio scellerato schernisce la dirittura; E la bocca degli empi trangugia l’iniquità29 I giudicii sono apparecchiati agli schernitori, E le percosse al dosso degli stolti