1 Lauluista kaunein, Salomon laulu.
2 Neito: Suudelkoon hän minua, antakoon suudelmiaan! Ihanampaa kuin viini on sinun rakkautesi,
3 ihana on voiteittesi tuoksu! Sinun nimesikin tiukkuu parhainta öljyä, siksi neidot sinua rakastavat.
4 Ota minua kädestä, juostaan! Vie minut taloosi, kuningas, vie minut huoneeseesi! Tule, iloitaan ja riemuitaan! Rakkautesi on ihanampaa kuin viini. Suotta eivät neidot sinua rakasta.
5 Neito: Olen kyllä iholtani tumma, kuin Kedarin teltat, kuin Salomon telttakankaat, mutta, Jerusalemin tytöt, minä olen kaunis!
6 Älkää siihen katsoko, että olen tumma, että olen päivän paahtama. Veljeni kiusasivat minua, panivat vartioimaan viinitarhojaan. Omaa tarhaani en ehtinyt hoitaa.
7 Neito: Sinä jota rakastan, kerro, missä on laumasi laidun, minne viet lampaasi keskipäivän levolle. Muuten joudun peittämään kasvoni ja kulkemaan sinua etsimässä tovereittesi laumojen seassa.
8 Muut: Ellet sitä tiedä, sinä naisista kaunein, seuraa lampaitten jälkiä, ohjaa karitsasi paimenten teltoille.
9 Mies: Kuin faraon valjakon tamma olet silmissäni, kalleimpani.
10 Ihanat ovat poskesi, helminauhojen peittämät, ihana on kaulasi ketjuineen!
11 Muut: Kultaiset ketjut me sinulle teemme ja ketjuihin hopeiset helmet.
12 Neito: Kuningas lepää ateriallaan, ja nardukseni levittää tuoksuaan.
13 Kuin mirhakimppu rakkaani lepää rintojeni välissä,
14 kuin hennakimppu, En-Gedin viinitarhoista poimittu.
15 Mies: Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!
16 Neito: Miten kaunis oletkaan, rakkaani, miten ihana olet! Miten vehreä on vuoteemme!
17 Setripuut ovat talomme seininä, sypressit kattonamme.
1 Énekek éneke, mely Salamoné.
2 Csókoljon meg engem az õ szájának csókjaival;
3 A te drága kenetid jók illatozásra;
4 Vonj engemet te utánad, hadd fussunk!
5 Fekete vagyok, de szép, Jeruzsálem leányai;
6 Ne nézzetek engem, hogy én fekete vagyok, hogy a nap lesütött engem;
7 Mondd meg nékem, [te,] a kit az én lelkem szeret,
8 Mivelhogy nem tudod, oh asszonyok között legszebb!
9 A Faraó szekereiben való paripákhoz hasonlítlak téged, én mátkám.
10 Szépek a te orczáid a [halántékra való] lánczokban,
11 Arany lánczokat csinálunk néked,
12 Mikor a király az õ asztalánál ül,
13 [Olyan] az én szerelmesem nékem, mint egy kötés mirha,
14 [Mint] az Engedi szõlõiben a cziprusfürt,
15 Ímé, szép vagy én mátkám, ímé, szép vagy,
16 Ímé, te [is] szép vagy én szerelmesem, gyönyörûséges,
17 A mi házainknak gerendái czédrusfák,