1 Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:

2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?

3 Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli?

6 Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

8 Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin.

10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle,

12 Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,

13 niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?

14 Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.

15 Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan.

16 Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan?

17 Nousivatko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet?

18 Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!

19 Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?

20 Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa?

21 Totta kai, sinähän tiedät kaiken, sinä synnyit jo ennen niitä, niin suuri on päiviesi luku!

22 Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot?

23 Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten.

24 Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli?

25 Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?

26 Kuka antaa sateen asumattomaan maahan, autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?

27 Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan, niin että se vehmaana viheriöi?

28 Kuka on sateen isä? Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?

29 Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre,

30 kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?

31 Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet?

32 Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet, sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?

33 Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?

34 Kantaako äänesi pilviin asti, kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?

36 Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?

37 Kuka viisas voi laskea pilvien luvun? Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,

38 kun maa on kuin valettua metallia ja multa on kovettunut kokkareiksi?

39 Sinäkö metsästät leijonalle saaliin, sinäkö ruokit sen pennut,

40 kun ne kyyristelevät luolassaan tai odottavat tiheikössä?

41 Sinäkö tuot ruoan korpille, kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?

1 산 염소가 새끼 치는 때를 네가 아느냐 ? 암사슴의 새끼 낳을 기한을 네가 알 수 있느냐 ?

2 그것이 몇 달만에 만삭되는지 아느냐 ? 그 낳을 때를 아느냐 ?

3 그것들은 몸을 구푸리고 새끼를 낳아 그 괴로움을 지내어 버리며

4 그 새끼는 강하여져서 빈 들에서 길리우다가 나가고는 다시 돌아오지 아니하느니라

5 누가 들나귀를 놓아 자유하게 하였느냐 ? 누가 빠른 나귀의 매인 것을 풀었느냐 ?

6 내가 들로 그 집을, 짠 땅으로 그 사는 처소를 삼았느니라

7 들나귀는 성읍의 지꺼리는 것을 업신여기니 어거하는 자의 지르는 소리가 그것에게 들리지 아니하며

8 초장이 된 산으로 두루 다니며 여러 가지 푸른 것을 찾느니라

9 들소가 어찌 즐겨 네게 복종하며 네 외양간에 머물겠느냐 ?

10 네가 능히 줄로 들소를 매어 이랑을 갈게 하겠느냐 ? 그것이 어찌 골짜기에서 너를 따라 쓰레를 끌겠느냐 ?

11 그것의 힘이 많다고 네가 그것을 의지하겠느냐 ? 네 수고하는 일을 그것에게 맡기겠느냐 ?

12 그것이 네 곡식을 집으로 실어오며 네 타작 마당에 곡식 모으기를 그것에게 의탁하겠느냐 ?

13 타조는 즐거이 그 날개를 친다마는 그 깃과 털이 인자를 베푸느냐 ?

14 그것이 알을 땅에 버려두어 모래에서 더워지게 하고

15 발에 깨어질 것이나 들짐승에게 밟힐 것을 생각지 아니하고

16 그 새끼에게 무정함이 제 새끼가 아닌 것처럼 하며 그 구로한 것이 헛되게 될지라도 괘념치 아니하나니

17 이는 하나님 내가 지혜를 품부하지 아니하고 총명을 주지 아니함이니라

18 그러나 그 몸을 떨쳐 뛰어갈 때에는 말과 그 탄 자를 경히 여기느니라

19 말의 힘을 네가 주었느냐 그 목에 흩날리는 갈기를 네가 입혔느냐 ?

20 네가 그것으로 메뚜기처럼 뛰게 하였느냐 ? 그 위엄스러운 콧소리가 두려우니라

21 그것이 골짜기에서 허위고 힘 있음을 기뻐하며 앞으로 나아가서 군사들을 맞되

22 두려움을 비웃고 놀라지 아니하며 칼을 당할지라도 물러나지 아니하니

23 그 위에서는 전동과 빛난 작은 창과 큰 창이 쟁쟁하며

24 땅을 삼킬듯이 맹렬히 성내며 나팔 소리를 들으면 머물러 서지 아니하고

25 나팔 소리 나는대로 소소히 울며 멀리서 싸움 냄새를 맡고 장관의 호령과 떠드는 소리를 듣느니라

26 매가 떠올라서 날개를 펼쳐 남방으로 향하는 것이 어찌 네 지혜로 말미암음이냐 ?

27 독수리가 공중에 떠서 높은 곳에 보금자리를 만드는 것이 어찌 네 명령을 의지함이냐 ?

28 그것이 낭떠러지에 집을 지으며 뾰족한 바위 끝이나 험준한 데 거하며

29 거기서 움킬만한 것을 살피나니 그 눈이 멀리 봄이며

30 그 새끼들도 피를 빠나니 살륙 당한 자 있는 곳에는 그것도 거기 있느니라

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41