1 Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
2 Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?
3 Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.
4 Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,
5 että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.
6 Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.
7 Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.
8 Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.
9 Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.
10 Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.
11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.
12 Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.
13 Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.
14 Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.
15 Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.
16 Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.
17 Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.
18 Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.
19 Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.
20 He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.
21 He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,
22 Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.
23 Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.
24 He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa
25 vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.
26 Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa
27 ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.
28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.
29 He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.
30 Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.
31 Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.
32 Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,
33 kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.
34 He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,
35 vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.
36 He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.
37 He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,
38 poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.
39 He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.
40 Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.
41 Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.
42 Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.
43 Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.
44 Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.
45 Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.
46 Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.
47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.
48 Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!
1 Girkite Viešpatį! Dėkokite Viešpačiui, nes Jis geras, nes Jo gailestingumas amžinas.
2 Kas išvardins galingus Viešpaties darbus, kas apsakys Jo šlovę?
3 Palaiminti, kurie Jo įsakymus vykdo, kurie visą laiką elgiasi teisiai.
4 Viešpatie, būdamas palankus savo tautai, atsimink ir mane, suteik man savo išgelbėjimą,
5 kad matyčiau išrinktųjų gerovę, džiūgaučiau su Tavo tauta, didžiuočiausi su Tavo paveldu.
6 Nusidėjome su savo tėvais, nusikaltome, elgėmės nedorai.
7 Mūsų tėvai Egipte nesuprato Tavo stebuklų. Jie užmiršo Tavo didelį gailestingumą, prieš Tave prie Raudonosios jūros maištavo.
8 Bet Jis dėl savo vardo išgelbėjo juos, kad parodytų savo galybę.
9 Jis sudraudė Raudonąją jūrą, ir ta išdžiūvo. Jis vedė juos per gelmes kaip per dykumą.
10 Iš vergijos Jis išgelbėjo juos, išpirko juos iš priešo rankos.
11 Vandenys užliejo priešus, nė vieno jų neliko.
12 Tada jie tikėjo Jo žodžiais, giedojo jam gyrių.
13 Bet greitai pamiršo Jo darbus ir nelaukė Jo patarimų,
14 dykumoje geiduliams atsidavė ir Dievą tyruose gundė.
15 Jis suteikė jiems, ko prašė, kartu siuntė ligas į jų būrį.
16 Pavydėjo jie Mozei stovykloje ir Viešpaties šventajam Aaronui.
17 Atsivėrusi žemė prarijo Dataną, palaidojo gaują Abiramo.
18 Užsidegė ugnis tarp jų, nedorėlius sudegino liepsna.
19 Jie pasidarė veršį Horebe ir garbino nulietą atvaizdą.
20 Jie iškeitė savo šlovę į pavidalą jaučio, ėdančio žolę.
21 Jie pamiršo savo gelbėtoją Dievą, kuris didelių dalykų Egipte padarė,
22 nuostabių darbų Chamo krašte, baisių dalykų prie Raudonosios jūros.
23 Dievas būtų juos sunaikinęs, jeigu ne Jo išrinktasis Mozė, stojęs užtarti juos prieš Dievą, kad Jo rūstybė jų nenubaustų.
24 Jie paniekino gerąją žemę, netikėjo Jo žodžiais,
25 palapinėse savo murmėjo, Viešpaties balso neklausė.
26 Jis tada pakėlė ranką, kad juos dykumoje sunaikintų,
27 jų vaikus išblaškytų tarp pagonių, po visas šalis išsklaidytų.
28 Jie Baal Peorui tarnavo, valgė negyvųjų aukas.
29 Šitaip jie savo darbais Viešpatį užrūstino, ir maras paplito tarp jų.
30 Tik kai Finehasas pakilęs teismą įvykdė, liovėsi maras.
31 Tai buvo jam įskaityta teisumu per visas kartas.
32 Įpykino jie Viešpatį prie Meribos vandenų, ir Mozė dėl jų nukentėjo.
33 Jie apkartino jo dvasią, neapgalvotus žodžius jis kalbėjo savo lūpomis.
34 Jie nesunaikino tautų, kaip Viešpats jiems buvo įsakęs.
35 Jie su pagonimis susimaišė ir išmoko jų darbus daryti.
36 Jie stabams jų tarnavo, ir tie spąstais jiems virto.
37 Jie savo sūnus ir dukteris velniams aukojo,
38 liejo nekaltą kraująsavo sūnų ir dukterų kraująaukodami Kanaano stabams; krauju buvo sutepta žemė.
39 Jie susiteršė savo darbais ir paleistuvavo savo poelgiais.
40 Tada užsidegė Viešpaties rūstybė prieš savo tautą, bjaurus Jam tapo Jo paveldas.
41 Atidavė juos pagonims, tie, kurie jų nekentė, valdė juos.
42 Juos spaudė priešai ir slėgė jų ranka.
43 Daug kartų Jis išlaisvino juos, bet jie neklausė Jo patarimų; dėl savo nedorybių jie buvo pažeminti.
44 Tačiau Viešpats atsižvelgė į jų priespaudą, išgirdęs jų šauksmą,
45 atsiminė jų labui savo sandorą. Jis gailėjosi jų, būdamas didžiai gailestingas.
46 Jis davė jiems rasti pasigailėjimą akyse tų, kurie išsivedė juos į nelaisvę.
47 Išgelbėk mus, Viešpatie, mūsų Dieve, ir surankiok tautose išblaškytus, kad dėkotume Tavo šventam vardui, girtumėmės Tavo šlove.
48 Palaimintas Viešpats, Izraelio Dievas, nuo amžių ir per amžius! Visa tauta tesako: "Amen". Girkite Viešpatį!