2 (H22:3)Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.

3 (H22:4)Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.

4 (H22:5)Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,

5 (H22:6)sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

6 (H22:7)Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

7 (H22:8)Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:

9 (H22:10)Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.

10 (H22:11)Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

11 (H22:12)Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.

12 (H22:13)Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,

13 (H22:14)kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

14 (H22:15)Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.

15 (H22:16)Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

16 (H22:17)Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut,

17 (H22:18)ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun,

18 (H22:19)jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

19 (H22:20)Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!

20 (H22:21)Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,

21 (H22:22)pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!

22 (H22:23)Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

23 (H22:24)Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!

24 (H22:25)Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.

25 (H22:26)Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.

26 (H22:27)Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!

27 (H22:28)Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

28 (H22:29)sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

29 (H22:30)Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä,

30 (H22:31)mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,

31 (H22:32)ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.

1 Mano Dieve, mano Dieve, kodėl mane apleidai? Mano šauksmas toli nuo mano pagalbos.

2 Mano Dieve, šaukiuosi Tavęs dieną, bet Tu neišklausai, ir naktį aš nenutylu.

3 Tu esi šventas, kuris gyveni Izraelio gyriuje.

4 Mūsų tėvai pasitikėjo Tavimi, ir Tu išgelbėjai juos.

5 Šaukėsi Tavęs ir buvo išgelbėti, pasitikėjo tavimi ir nebuvo sugėdinti.

6 Aš­ne žmogus, bet kirmėlė, žmonių išjuoktas, tautos paniekintas.

7 Kas mane mato, tyčiojasi iš manęs, sustato lūpas, kraipo galvą:

8 "Jis pasitikėjo Viešpačiu, teišvaduoja jį dabar, teišgelbsti jį, nes jį pamėgo".

9 Tu gi mane išėmei iš įsčių, mane saugojai prie motinos krūtų.

10 Tavo globai buvau pavestas nuo gimimo, nuo pirmosios dienos buvai mano Dievas.

11 Nebūk toli nuo manęs, nes bėda yra arti ir nėra, kas padėtų.

12 Daug veršių mane apsupo, Bašano jaučiai mane apstojo.

13 Jie išsižiojo prieš mane tarsi plėšrus ir riaumojantis liūtas.

14 Aš išlietas lyg vanduo. Išnarstyti visi mano kaulai. Mano širdis kaip vaškas, ištirpęs krūtinėje.

15 Mano jėgos išdžiūvo lyg šukė, prie gomurio limpa liežuvis; į mirties dulkes Tu atvedei mane.

16 Apspito mane šunys, nedorėlių gauja aplink mane. Jie pervėrė mano rankas ir kojas.

17 Galiu suskaičiuoti visus savo kaulus. O jie žiūri ir stebi mane,

18 drabužius mano dalijas, meta dėl mano apdaro burtą.

19 Bet, Viešpatie, nebūk toli nuo manęs. Mano stiprybe, skubėk man padėti.

20 Nuo kardo gelbėk mano sielą, iš šuns letenų­mano gyvybę.

21 Iš liūto nasrų gelbėk ir nuo stumbro ragų išgirdęs išvaduok mane.

22 Tavąjį vardą paskelbsiu broliams, susirinkimo viduryje girsiu Tave.

23 Kurie bijote Viešpaties, girkite Jį! Šlovinkite Jį, visi Jokūbo palikuonys, bijokite Jo, visi Izraelio vaikai!

24 Jis nepaniekino ir neatstūmė nuskriausto vargšo, nuo jo nepaslėpė veido, jo šauksmą išklausė.

25 Jį girsiu dideliame susirinkime, vykdysiu įžadus tarp tų, kurie Jo bijo.

26 Vargšai valgys ir pasisotins, Viešpatį girs visi, kas Jo ieško; jūsų širdys tegyvuoja per amžius!

27 Prisimins ir gręšis į Viešpatį visi žemės pakraščiai, Jo akivaizdoje lenksis pagonių tautos.

28 Viešpačiui priklauso karalystė, Jis viešpatauja pagonims.

29 Visi žemės riebieji valgys ir pagarbins Jį, prieš Jį nusilenks tie, kurie į dulkes nužengia ir negali išlaikyti savo sielos gyvos.

30 Palikuonys tarnaus Jam, jie pasakos apie Viešpatį būsimai kartai.

31 Jie ateis ir paskelbs Jo teisumą gimsiančiai tautai: "Viešpats tai padarė".