1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.

1 Dies sind die Worte Agurs, des Sohns Jakes, Lehre und Rede des Mannes Leithiel, Leithiel und Uchal.

2 Denn ich bin der allernärrischste, und Menschenverstand ist nicht bei mir.

3 Ich habe Weisheit nicht gelernet, und was heilig sei, weiß ich nicht.

4 Wer fähret hinauf gen Himmel und herab? Wer fasset den Wind in seine Hände? Wer bindet die Wasser in ein Kleid? Wer hat alle Enden der Welt gestellet? Wie heißt er und wie heißt sein Sohn? Weißt du das?

5 Alle Worte Gottes sind durchläutert und sind ein Schild denen, die auf ihn trauen.

6 Tue nichts zu seinen Worten, daß er dich nicht strafe, und werdest lügenhaftig erfunden.

7 Zweierlei bitte ich von dir, die wollest du mir nicht weigern, ehe denn ich sterbe;

8 Abgötterei und Lügen laß ferne von mir sein; Armut und Reichtum gib mir nicht; laß mich aber mein bescheiden Teil Speise dahinnehmen.

9 Ich möchte sonst, wo ich zu satt würde, verleugnen und sagen: Wer ist der HErr? Oder wo ich zu arm würde, möchte ich stehlen und mich an dem Namen meines Gottes vergreifen.

10 Verrate den Knecht nicht gegen seinen HErrn; er möchte dir fluchen und du die Schuld tragen müssest.

11 Es ist eine Art, die ihrem Vater flucht und ihre Mutter nicht segnet;

12 eine Art, die sich rein dünkt und ist doch von ihrem Kot nicht gewaschen;

13 eine Art, die ihre Augen hoch trägt und ihre Augenlider emporhält;

14 eine Art, die Schwerter für Zähne hat, die mit ihren Backenzähnen frißt und verzehret die Elenden im Lande und die Armen unter den Leuten.

15 Die Igel hat zwo Töchter: Bring her, bring her! Drei Dinge sind nicht zu sättigen, und das vierte spricht nicht: Es ist genug:

16 die Hölle, der Frauen verschlossene Mutter, die Erde wird nicht Wassers satt, und das Feuer spricht nicht: Es ist genug.

17 Ein Auge das den Vater verspottet und verachtet, der Mutter zu gehorchen, das müssen die Raben am Bach aushacken und die jungen Adler fressen.

18 Drei Dinge sind mir zu wunderlich, und das vierte weiß ich nicht:

19 des Adlers Weg im Himmel, der Schlangen Weg auf einem Felsen, des Schiffs Weg mitten im Meer und eines Mannes Weg an einer Magd.

20 Also ist auch der Weg der Ehebrecherin; die verschlinget und wischet ihr Maul und spricht: Ich habe kein Übels getan.

21 Ein Land wird durch dreierlei unruhig, und das vierte mag es nicht ertragen:

22 ein Knecht, wenn er König wird; ein Narr, wenn er zu satt ist;

23 eine Feindselige, wenn sie geehelicht wird, und eine Magd, wenn sie ihrer Frauen Erbe wird.

24 Vier sind klein auf Erden und klüger denn die Weisen:

25 die Ameisen, ein schwach Volk, dennoch schaffen sie im Sommer ihre Speise;

26 Kaninchen, ein schwach Volk, dennoch legt es sein Haus in den Felsen;

27 Heuschrecken haben, keinen König, dennoch ziehen sie aus ganz mit Haufen;

28 die Spinne wirkt mit ihren Händen und ist in der Könige Schlössern.

29 Dreierlei haben einen feinen Gang, und das vierte gehet wohl:

30 Der Löwe, mächtig unter den Tieren, und kehrt nicht um vor jemand;

31 ein Wind von guten Lenden; und ein Widder; und der König, wider den sich niemand darf legen.

32 Hast du genarret und zu hoch gefahren und Böses vorgehabt, so lege die Hand aufs Maul.

33 Wenn man Milch stößt, so macht man Butter draus; und wer die Nase hart schneuzet, zwingt Blut heraus; und wer den Zorn reizet, zwingt Hader heraus.