1 Sinä päivänä Debora ja Barak, Abinoamin poika, lauloivat näin:
2 -- Israel oli taisteluun vihkiytynyt, intoa täynnä kansa lähti sotaan. Ylistäkää Herraa!
3 Kuulkaa minua, kuninkaat, kuunnelkaa, ruhtinaat! Minä tahdon laulaa Herralle, minun soittoni ylistää Israelin Jumalaa.
4 Herra, kun sinä lähdet Seiristä, kun saavut Edomin maasta, silloin vapisee maa, silloin lankeaa taivaasta sade, pilvet syöksevät vettä.
5 Herra saa vuoret järkkymään, itse Siinaikin vavahtaa Herran, Israelin Jumalan edessä.
6 Samgarin, Anatin pojan aikaan, Jaelin päivinä karavaanit lakkasivat kulkemasta ja matkamiehet vaelsivat syrjäpolkuja.
7 Suojattoman maan asukkaita ei näkynyt missään, kyliä ei enää ollut Israelissa. Silloin nousit sinä, Debora, astuit esiin, Israelin äiti.
8 Kansa oli valinnut uusia jumalia, siksi sota oli porteilla. Yhtään kilpeä, yhtään keihästä ei näkynyt Israelin nelikymmentuhantisella joukolla.
9 Minun sydämeni on Israelin päämiesten puolella, se sykkii kansani intoa. Ylistäkää Herraa!
10 Havahtukaa kaikki, te, jotka ratsastatte valkeilla aaseilla, te, jotka istutte pehmeillä peitteillä, myös te, jotka kuljette jalkaisin.
11 Jo kaikuvat karjanjuottajien äänet vesipaikoilla. Siellä lauletaan Herran teoista, siellä ylistetään voittoja, jotka Herra antoi Israelin kansalle. Jo saapuu porteille Herran kansa.
12 Nouse, Debora, nouse, nouse ja laula laulu! Ylös, Barak, ota saaliiksesi vankeja, sinä Abinoamin poika!
13 Jo saapuivat kaikki jäljellä olevat mahtimiesten luo. Herran kansa urheine sotureineen tuli minun luokseni.
14 Efraimista saapuivat ne, joiden juuret ovat Amalekissa, heidän jäljessään tuli Benjamin joukkoineen. Makirista tulivat johtajat, Sebulonista valtikankantajat.
15 Isaskarin päämiehet liittyivät Deboraan, ja Isaskarin lailla teki Barakin heimo. Toinen toisensa perässä he kiitivät laaksoon. Ruubenin suvut miettivät kauan.
16 Miksi jäit makaamaan kuormasi ääreen, Ruuben, kuuntelemaan paimenten pillejä? Ruubenin suvut pohtivat pitkään.
17 Gilead jäi aloilleen Jordanin taakse. Miksi viivytteli Dan vieraiden laivojen luona? Asser pysyi meren äärellä, jäi lahtiensa rannoille.
18 Mutta Sebulonin kansa pani henkensä alttiiksi, se uhmasi kuolemaa ja rinnalla Naftali, kun kukkuloilla taisteltiin.
19 Kuninkaat saapuivat sotimaan. Taanakissa, lähellä Megiddon vesiä, jo taistelivat Kanaanin kuninkaat. Eivät he saaneet saaliikseen hopeaa.
20 Taivaan tähdetkin taistelivat mukana, radoiltaan ne sotivat Siseraa vastaan.
21 Kisoninpuro huuhtoi vihollisen mennessään, Kisoninpuro, ikiaikainen! Eteenpäin, sieluni, voimallisesti!
22 Maa vavahteli kavioiden alla, kun hevoset kiitivät täyttä laukkaa.
23 Kirotkaa Meros, sanoo Herran enkeli. Iäti kirottuja sen asukkaat, sillä he eivät tulleet Herran avuksi, Herran avuksi sotureineen!
24 Olkoon naisista siunatuin Jael, Jael, keniläisen Heberin vaimo, siunatuin nainen paimentolaisten joukossa.
25 Vettä Sisera pyysi, maitoa sai. Juhlamaljassa toi Jael kermaa.
26 Telttavaarnaan tarttui, otti toiseen käteensä nuijan, löi Siseraa, murskasi hänen päänsä, puhkaisi ja lävisti hänen ohimonsa.
27 Jaelin jalkoihin polvilleen Sisera vaipui, kaatui maahan pitkäkseen. Jaelin jalkoihin hän vaipui, lyyhistyi ruhjottuna maahan, jäi siihen.
29 Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa, ja äiti toistaa hänen sanojaan:
30 Ovat varmaan saaliinjaolla. Tyttö tai pari mieheen, kirjavaa kangasta saaliiksi Siseralle, kirjavaa kangasta saaliiksi, värikäs, kirjottu huivi tai kaksi saaliiksi saadulle kaulaan.
31 Näin tuhoutuvat kaikki sinun vihollisesi, Herra, mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko. Israel sai elää rauhassa neljäkymmentä vuotta.
1 Y AQUEL día cantó Débora, con Barac, hijo de Abinoam, diciendo:
2 Porque ha vengado las injurias de Israel, Porque el pueblo se ha ofrecido de su voluntad, Load á Jehová.
3 Oid, reyes; estad, oh príncipes, atentos: Yo cantaré á Jehová, Cantaré salmos á Jehová Dios de Israel.
4 Cuando saliste de Seir, oh Jehová, Cuando te apartaste del campo de Edom, La tierra tembló, y los cielos destilaron, Y las nubes gotearon aguas.
5 Los montes se derritieron delante de Jehová, Aqueste Sinaí, delante de Jehová Dios de Israel.
6 En los días de Samgar hijo de Anath, En los días de Jael, cesaron los caminos, Y los que andaban por las sendas apartábanse por torcidos senderos.
7 Las aldeas habían cesado en Israel, habían decaído; Hasta que yo Débora me levanté, Me levanté madre en Israel.
8 En escogiendo nuevos dioses, La guerra estaba á las puertas: ¿Se veía escudo ó lanza Entre cuarenta mil en Israel?
9 Mi corazón está por los príncipes de Israel, Los que con buena voluntad se ofrecieron entre el pueblo: Load á Jehová.
10 Vosotros los que cabalgáis en asnas blancas, Los que presidís en juicio, Y vosotros los que viajáis, hablad.
11 Lejos del ruido de los archeros, en los abrevaderos, Allí repetirán las justicias de Jehová, Las justicias de sus villas en Israel; Entonces bajará el pueblo de Jehová á las puertas.
12 Despierta, despierta, Débora; Despierta, despierta, profiere un cántico. Levántate, Barac, y lleva tus cautivos, hijo de Abinoam.
13 Entonces ha hecho que el que quedó del pueblo, señoree á los magníficos: Jehová me hizo enseñorear sobre los fuertes.
14 De Ephraim salió su raíz contra Amalec, Tras ti, Benjamín, contra tus pueblos; De Machîr descendieron príncipes, Y de Zabulón los que solían manejar punzón de escribiente.
15 Príncipes también de Issachâr fueron con Débora; Y como Issachâr, también Barac Se puso á pie en el valle. De las divisiones de Rubén Hubo grandes impresiones del corazón.
16 ¿Por qué te quedaste entre las majadas, Para oir los balidos de los rebaños? De las divisiones de Rubén Grandes fueron las disquisiciones del corazón.
17 Galaad se quedó de la otra parte del Jordán: Y Dan ¿por qué se estuvo junto á los navíos? Mantúvose Aser á la ribera de la mar, Y quedóse en sus puertos.
18 El pueblo de Zabulón expuso su vida á la muerte, Y Nephtalí en las alturas del campo.
19 Vinieron reyes y pelearon: Entonces pelearon los reyes de Canaán En Taanac, junto á las aguas de Megiddo, Mas no llevaron ganancia alguna de dinero.
20 De los cielos pelearon: Las estrellas desde sus órbitas pelearon contra Sísara.
21 Barriólos el torrente de Cisón, El antiguo torrente, el torrente de Cisón. Hollaste, oh alma mía, con fortaleza.
22 Despalmáronse entonces las uñas de los caballos Por las arremetidas, por los brincos de sus valientes.
23 Maldecid á Meroz, dijo el ángel de Jehová: Maldecid severamente á sus moradores, Porque no vinieron en socorro a Jehová, En socorro á Jehová contra los fuertes.
24 Bendita sea entre las mujeres Jael, Mujer de Heber Cineo; Sobre las mujeres bendita sea en la tienda.
25 El pidió agua, y dióle ella leche; En tazón de nobles le presentó manteca.
26 Su mano tendió á la estaca, Y su diestra al mazo de trabajadores; Y majó á Sísara, hirió su cabeza, Llagó y atravesó sus sienes.
27 Cayó encorvado entre sus pies, quedó tendido: Entre sus pies cayó encorvado; Donde se encorvó, allí cayó muerto.
28 La madre de Sísara se asoma á la ventana, Y por entre las celosías á voces dice: ¿Por qué se detiene su carro, que no viene? ¿Por qué las ruedas de sus carros se tardan?
29 Las más avisadas de sus damas le respondían; Y aun ella se respondía á sí misma.
30 ¿No han hallado despojos, y los están repartiendo? A cada uno una moza, ó dos: Los despojos de colores para Sísara, Los despojos bordados de colores: La ropa de color bordada de ambos lados, para los cuellos de los que han tomado los despojos.
31 Así perezcan todos tus enemigos, oh Jehová: Mas los que le aman, sean como el sol cuando nace en su fuerza. Y la tierra reposó cuarenta años.