1 Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.2 Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle -- ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.3 Kun pilvet täyttyvät vedellä, ne valavat sateen maahan, ja kun puu kaatuu, kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa, niille sijoilleen se jää.4 Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.5 Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo.6 Kylvä siemenesi aamulla äläkä lepuuta kättäsi illan tullen -- ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin vai onnistutko kenties molemmilla.7 Suloinen on valo, silmät iloitsevat nähdessään auringon.8 Jos ihminen elää monia vuosia, hän iloitkoon niistä kaikista, mutta hänen on hyvä muistaa, että pimeitäkin päiviä tulee paljon. Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.9 Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen, nauti nuoruutesi päivistä! Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja, mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle.10 Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.

1 Lança o teu pão sobre as águas, porque depois de muitos dias o acharás.2 Reparte com sete e ainda com oito, porque não sabes que mal haverá sobre a terra.3 Se as nuvens estiverem cheias de chuva, derramam-na sobre a terra; e se a árvore cair para o sul, ou para o norte, no lugar em que cair, aí ficará.4 Quem observa o vento, não semeará; e quem atenta para as nuvens, não ceifará.5 Como tu não sabes qual seja o caminho do vento, nem de que maneira se formam os ossos no ventre da mulher grávida; assim não conheces as obras de Deus que tudo faz.6 Semeia de manhã a tua semente, e de tarde não deixes repousar a tua mão; pois não sabes qual das duas prosperará, se esta ou aquela, ou se ambas serão igualmente boas.7 Na verdade a luz é doce, e agradável é aos olhos ver o sol.8 Se, pois, o homem viver muitos anos, regozije-se em todos eles; contudo lembre-se dos dias das trevas, porque hão de ser muitos. Tudo o que há de vir, é vaidade.9 Regozija-te, mancebo, na tua mocidade; anime-te o teu coração nos dias da tua mocidade, e anda pelo caminho do teu coração e pela vista dos teus olhos; mas sabe que por todas estas coisas Deus te trará a juízo.10 Portanto afasta do teu coração o desgosto, e alonga da tua carne o mal, pois a mocidade e a flor dos anos são vaidade.