1 Minulle tuli tämä Herran sana:
3 Sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: -- Seirin vuorimaa, minä käyn sinua vastaan! Minä ojennan käteni sinua kohden ja muutan sinut autioksi aavikoksi.
4 Minä hajotan kaupunkisi raunioiksi, ja sinusta tulee kolkko autiomaa. Silloin tiedät, että minä olen Herra.
6 Sen tähden sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, minä peitän sinut vereen yltä päältä, etkä sinä pääse siitä eroon. Sinä olet syyllistynyt veritekoihin etkä enää pääse verestä vapaaksi.
7 Minä muutan Seirin vuoret tyhjäksi ja kolkoksi autiomaaksi, jonka halki ei enää mennä eikä tulla.
8 Minä peitän sinun vuoresi surmatuilla ja levitän kukkuloillesi ruumiita, täytän kaatuneilla sinun laaksosi ja kaikki purojen uomat.
9 -- Minä autioitan sinut ikiajoiksi, enää ei kaupungeissasi asuta. Silloin tiedätte, että minä olen Herra.
11 Sen tähden sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, minä teen sinulle sen, mitä vihasi ja kateutesi on pannut sinut itsesi tekemään, sen, mitä itse olet vihasi ajamana heille tehnyt. Sinä tulet vielä tuntemaan minut, kun panen täytäntöön tuomiosi.
12 Tulet tietämään, että minä, Herra, olen kuullut kaikki sinun solvauksesi. Olen kuullut, miten olet pilkannut Israelin vuoria ja sanonut: 'Ei siellä ole ketään, ne ovat pelkkä suupala meille.'
13 Te olette rehennelleet minun edessäni ja puhuneet minusta röyhkeästi, ja minä olen kuullut kaiken.
15 Sinä iloitsit, kun Israelin perintömaa muuttui autiomaaksi, ja niinpä sinun käy samoin. Seirin vuoret, te muututte autiomaaksi, ja sinun, Edom, käy samoin! Te tulette tietämään, että minä olen Herra.
1 Demais, veio a mim a palavra de Jeová, dizendo:
2 Filho do homem, vira o teu rosto contra o monte de Seir, e profetiza contra ele,
3 e dize-lhe: Assim diz o Senhor Jeová: Eis que eu sou contra ti, ó monte de Seir, e estenderei contra ti a minha mão, e te tornarei em desolação e em espanto.
4 Farei desertas as tuas cidades, e tu serás desolado; e saberás que eu sou Jeová.
5 Porque tiveste perpétua inimizade, e entregaste os filhos de Israel ao poder da espada no tempo da sua calamidade, no tempo da iniqüidade final:
6 portanto, pela minha vida, diz o Senhor Jeová, te prepararei para sangue, e o sangue te perseguirá. Visto que não aborreceste o sangue, por isso o sangue te perseguirá.
7 Assim tornarei o monte de Seir em espanto e em desolação; e dele exterminarei o que por ele passar e o que por ele tornar.
8 Encherei dos seus mortos os seus montes; nos teus outeiros, nos teus vales e em todas as tuas correntes de água cairão os que são mortos à espada.
9 Em perpétuas desolações te porei, e não serão habitadas as tuas cidades; e saberão que eu sou Jeová.
10 Porquanto disseste: Estas duas nações e estes dois países serão meus, e havemos de possuí-los, sendo que Jeová se achava ali;
11 portanto, pela minha vida, diz o Senhor Jeová, procederei de acordo com a tua ira, e de acordo com o teu ciúme, que, movido do teu ódio, mostraste contra eles; e me darei a conhecer entre eles, quando eu te julgar.
12 Saberás que eu Jeová ouvi todas as tuas blasfêmias que tens proferido contra os montes de Israel, dizendo: Eles estão assolados, a nós nos são entregues para os devorarmos.
13 Vós vos engrandecestes contra mim com a vossa boca, e multiplicastes as vossas palavras contra mim. Eu o ouvi.
14 Assim diz o Senhor Jeová: Quando a terra toda se regozijar, eu te tornarei desolado.
15 Como tu te regozijaste sobre a herança da casa de Israel, porque ficou desolada, assim eu te farei a ti. Tu serás desolado, ó monte de Seir, e todo o Edom, sim todo ele; e saberão que eu sou Jeová.