1 Kun Jabin, Hasorin kuningas, sai tietää israelilaisten voitoista, hän lähetti viestin Madonin kuninkaalle Jobabille, Simronin ja Aksafin kuninkaille

2 sekä niille kuninkaille, jotka hallitsivat pohjoisilla vuorilla, Gennesaretinjärven rannoilla ja sen eteläpuolella Jordaninlaaksossa, läntisillä kukkuloilla ja Dorin ylängöllä.

3 Hän lähetti viestin myös idässä ja lännessä asuville kanaanilaisille, vuoristossa asuville amorilaisille, heettiläisille, perissiläisille ja jebusilaisille sekä Hermonin juurella Mispan maassa asuville hivviläisille.

4 Kuninkaat lähtivät liikkeelle kaikkine sotajoukkoineen, ja niissä oli väkeä kuin hiekanjyviä meren rannalla. Myös hevosia ja sotavaunuja oli suuret määrät.

5 Kaikki kuninkaat liittyivät yhteen ja asettuivat joukkoineen leiriin Meromin lähteiden luo ryhtyäkseen sotaan israelilaisia vastaan.

7 Joosua teki sotajoukkoineen yllätyshyökkäyksen vihollisten leiriin, joka oli Meromin lähteiden luona,

8 ja Herra antoi heidät israelilaisten käsiin. Israelilaiset löivät heidät hajalle ja ajoivat heitä takaa pohjoisessa Sidonin kaupunkiin, lännessä Misrefot-Majimiin ja idässä Mispen tasangolle asti. He surmasivat pakenijat eivätkä jättäneet eloon ainoatakaan.

9 Joosua teki niin kuin Herra oli määrännyt. Hän katkoi vihollisten hevosilta jalkojen jänteet ja poltti heidän sotavaununsa.

10 Sitten Joosua kääntyi takaisin. Hän valtasi Hasorin, joka muinoin oli seudun kaikista kaupunkivaltioista mahtavin, ja surmasi sen kuninkaan.

11 Israelilaiset surmasivat Hasorissa joka ainoan elävän olennon. He julistivat asukkaat Herralle kuuluvaksi uhriksi eivätkä jättäneet heistä eloon ainoatakaan. Hasorin kaupungin Joosua tuhosi polttamalla.

12 Hän valtasi myös kaikki muut kaupungit, otti niiden kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät ja kaupunkien asukkaat Herralle kuuluvana uhrina, kuten Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt.

13 Näitä kaupunkeja, jotka yhä seisovat kukkuloillaan, ei kuitenkaan poltettu; vain Hasorin Joosua poltti.

14 Israelilaiset ryöstivät kaupungeista itselleen kaiken irtaimen ja karjan, mutta ihmiset he surmasivat jättämättä heistä eloon ainoatakaan.

15 Tämän käskyn Herra oli antanut palvelijalleen Moosekselle, ja Mooses oli antanut sen edelleen Joosualle, joka tinkimättä täytti kaikki Herran Moosekselle antamat käskyt.

16 Joosua sai valloitetuksi koko maan: Juudan vuoriston, Negevin, Gosenin maan, Juudan läntiset kukkulat ja Jordaninlaakson sekä Israelin vuoret ja niiden länsipuoliset kukkulat.

17 Hän valloitti alueen, joka alkaa Seirin suunnalla kohoavasta Halakinvuoresta ja ulottuu Libanoniin, Bekaanlaaksossa, Hermoninvuoren juurella olevaan Baal-Gadiin saakka. Hän otti näiden seutujen kuninkaat vangiksi ja surmasi heidät.

18 Joosua joutui sotimaan kauan näitä kuninkaita vastaan.

19 Yksikään kaupunki ei solminut rauhaa israelilaisten kanssa lukuun ottamatta Gibeonia, jonka asukkaat olivat hivviläisiä. Koko muun maan israelilaiset valloittivat sotimalla.

20 Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle.

21 Samoihin aikoihin Joosua lähti sotaretkelle hävittääkseen anakilaiset vuoristosta, Hebronista, Debiristä, Anabista, kaikkialta Juudan vuorilta ja Israelin vuoristosta. Hän julisti heidät kaupunkeineen Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosi heidät.

22 Israelilaisten maahan ei jäänyt jäljelle ainoatakaan anakilaista; heitä jäi vain Gazaan, Gatiin ja Asdodiin.

23 Herran Moosekselle antaman käskyn mukaisesti Joosua valloitti koko maan. Hän jakoi sen Israelin heimoille antaen kullekin heimolle sille kuuluvan osuuden. Näiden sotien jälkeen maassa vallitsi rauha.

1 Quando Jabim, rei de Hazor, ouviu isto, enviou mensageiros a Jobabe, rei de Madom, ao rei de Sinrom, ao rei de Acsafe,

2 aos reis que estavam ao norte, na região montanhosa e na Arabá ao sul de Quinerete, e na Sefelá, e nos planaltos de Dor ao ocidente,

3 aos cananeus ao oriente e ao ocidente, aos amorreus, aos heteus, aos ferezeus, e aos jebuseus na região montanhosa, e aos heveus ao pé de Hermom na terra de Mispa.

4 Saíram eles com todas as suas hostes, muito povo, multidão numerosa como a areia que está na praia do mar, levando muitíssimos cavalos e carros.

5 Todos estes reis se reuniram, vieram e acamparam-se juntos às águas de Merom, para pelejarem contra Israel.

6 Disse Jeová a Josué: Não te arreceies deles; porque amanhã a esta hora eu os entregarei a todos mortos diante de Israel. Jarretarás os seus cavalos, e queimarás com fogo os seus carros.

7 Josué, com toda a gente de guerra, veio de repente contra eles às águas de Merom, e os atacaram.

8 Jeová entregou-os nas mãos de Israel: feriram-nos, e perseguiram-nos até a grande Sidom, e até Misrefote-Maim, e até o vale de Mispa ao oriente; e feriram-nos, até não lhes deixar nem sequer um de resto.

9 Fez-lhes Josué como Jeová lhe ordenou; jarretou os cavalos deles, e queimou os carros com fogo.

10 Nesse tempo voltou Josué, tomou a Hazor e matou à espada o seu rei, pois Hazor dantes era a capital de todos estes reinos.

11 Feriram ao fio da espada a todos os que nela estavam, destruindo-os totalmente; não foi deixado ninguém com vida; e ele queimou a Hazor com fogo.

12 Tomou Josué todas as cidades desses reis, e a eles mesmos, feriu-os ao fio da espada, e totalmente os destruiu, como ordenou Moisés, servo de Jeová.

13 Porém quanto às cidades que se achavam sobre outeiros, a nenhuma delas queimou Israel, a não ser a Hazor; a essa queimou Josué.

14 Os filhos de Israel tomaram como presa para si todos os despojos destas cidades, e o gado; porém feriram ao fio da espada a todos os homens até os destruírem, sem deixar a ninguém com vida.

15 Como Jeová ordenou a Moisés, seu servo, assim Moisés ordenou-a Josué. Assim Josué o fez; não deixou de fazer coisa alguma de tudo o que Jeová ordenou a Moisés.

16 Tomou Josué toda aquela terra, a região montanhosa, e todo o Neguebe, e toda a terra de Gósen, e a Sefelá, e a Arabá, e a região montanhosa de Israel com a sua planície,

17 desde o monte Halaque que sobe a Seir, até Baal-Gade no vale do Líbano ao pé do monte Hermom. tomou também todos os seus reis, feriu-os e tirou-lhes a vida.

18 Por muito tempo pelejou Josué contra todos esses reis.

19 Não houve cidade que fizesse paz com os filhos de Israel, à exceção dos heveus, habitantes de Gibeom: a todas tomaram à força de armas.

20 Pois de Jeová veio o endurecimento dos seus corações, para saírem à guerra contra Israel, a fim de que fossem destruídos totalmente, e não achassem piedade alguma, porém fossem de todo exterminados, como Jeová ordenou a Moisés.

21 Nesse tempo veio Josué e exterminou os anaquins da região montanhosa, de Hebrom, de Debir, de Anabe, de toda a região montanhosa de Judá e de toda a região montanhosa de Israel: Josué totalmente os destruiu com as suas cidades.

22 Não se deixou nem sequer um dos anaquins na terra dos filhos de Israel; somente ficaram alguns em Gaza, em Gate e em Asdode.

23 Tomou Josué a terra, conforme tudo o que Jeová falou a Moisés, e deu-a em herança a Israel, segundo as suas divisões em tribos. A terra cessou de ter guerra.