1 Kun koko kansa oli kulkenut Jordanin yli, Herra sanoi Joosualle:
4 Joosua valitsi israelilaisten joukosta kaksitoista miestä, yhden kustakin heimosta, kutsui heidät luokseen
6 Kivet ovat merkkinä teidän keskuudessanne. Kun lapsenne aikanaan kysyvät, mitä nuo kivet merkitsevät,
8 Israelilaiset noudattivat Joosuan käskyä. He ottivat Jordanin keskeltä kaksitoista kiveä, joista Herra oli puhunut Joosualle. Kiviä oli yksi kutakin Israelin heimoa kohti. He veivät kivet yöpymispaikkaansa ja asettivat ne sinne.
9 Joosua pystytti kaksitoista kiveä keskelle Jordanin uomaa sille paikalle, missä liitonarkkua kantavat papit olivat seisseet. Ne ovat siellä tänäkin päivänä.
10 Arkkua kantavat papit seisoivat paikoillaan keskellä Jordania, kunnes kaikki, mistä Herra oli antanut käskyn Joosualle, oli tehty. Näin täytettiin myös Mooseksen Joosualle antama käsky. Kansa kulki nopeasti Jordanin yli.
11 Kun kaikki muut olivat ylittäneet joen, myös Herran arkku ja papit menivät joen poikki ja asettuivat jälleen kulkemaan kansan edellä.
12 Israelilaisten kärkijoukkona kulkivat joen poikki valmiina taisteluun Ruubenin ja Gadin heimot ja puolet Manassen heimosta, kuten Mooses oli käskenyt.
13 Noin neljäkymmentätuhatta sotilasta lähti Herran liitonarkun edellä Jerikon tasangolle vihollista vastaan.
14 Sinä päivänä Herra vahvisti Joosuan aseman israelilaisten johtajana, ja he kunnioittivat Joosuaa koko hänen elämänsä ajan, kuten olivat kunnioittaneet Moosesta.
15 Herra sanoi Joosualle:
16 Käske lain arkkua kantavien pappien tulla Jordanin uomasta rannalle.
17 Joosua antoi tämän käskyn,
18 ja Herran liitonarkkua kantavat papit tulivat rannalle. Tuskin he ehtivät koskettaa jalallaan kuivaa maata, kun Jordanin vedet jälleen täyttivät uoman ja tulvivat entiseen tapaan kaikkialla yli äyräitten.
19 Israelilaiset menivät Jordanin poikki ensimmäisen kuun kymmenentenä päivänä ja leiriytyivät Gilgaliin, Jerikon itäpuolelle.
20 Joosua pystytti Jordanista otetut kaksitoista kiveä Gilgaliin.
22 Vastatkaa silloin heille: 'Israel kulki tästä Jordanin uoman poikki.
23 Herra, meidän Jumalamme, kuivasi Jordanin vedet, kuten hän oli kuivannut Kaislameren meidän tieltämme, niin että kansamme pääsi kulkemaan sen poikki.
1 Tendo toda a nação acabado de passar o Jordão, disse Jeová a Josué:
2 Tomai-vos do povo doze homens, de cada tribo um homem,
3 e ordenai-lhes, dizendo: Tirai daqui do meio do Jordão, do lugar em que os pés dos sacerdotes estiveram parados, doze pedras, e levai-as convosco para outra banda, e depositai-as no alojamento, em que haveis de pousar esta noite.
4 Então chamou Josué os doze homens, que havia preparado dos filhos de Israel, um de cada tribo,
5 e disse-lhes: Passai adiante da arca de Jeová vosso Deus ao meio do Jordão, e levantai para vós, cada um a sua pedra sobre o ombro, segundo o número das tribos dos filhos de Israel;
6 para que isso seja por sinal entre vós, de sorte que, quando vossos filhos no futuro perguntarem: Que vos significam estas pedras?
7 lhes respondereis: É porque as águas do Jordão foram cortadas diante da arca da aliança de Jeová, quando ela o atravessava. Estas pedras serão para sempre como memorial aos filhos de Israel.
8 Fizeram os filhos de Israel assim como Josué ordenou, e segundo o número das tribos dos filhos de Israel, levantaram doze pedras do meio do Jordão, como Jeová falou a Josué. Levaram-nas consigo ao lugar em que pousaram, e ali as depositaram.
9 Josué colocou também doze pedras no Jordão, no lugar em que pararam os pés dos sacerdotes que levavam a arca da aliança; ali se conservam até o dia de hoje.
10 Porque os sacerdotes que levavam a arca pararam no meio do Jordão, até se cumprir tudo o que Jeová, por intermédio de Moisés, ordenou a Josué que falasse ao povo. Apressou-se o povo, e passou.
11 Quando todo o povo acabou de passar, passou a arca, e os sacerdotes, na presença do povo.
12 Os filhos de Rúben, e os filhos de Gade, e a meia tribo de Manassés passaram arregimentados adiante dos filhos de Israel, como Moisés lhes falou.
13 Uns quarenta mil homens armados em guerra passaram adiante de Jeová para a batalha, a Arabá de Jericó.
14 Nesse dia engrandeceu Jeová a Josué à vista de todo o Israel; temiam-no, como temeram a Moisés, todos os dias da sua vida.
15 Falou Jeová a Josué:
16 Ordena aos sacerdotes que levam a arca do testemunho que saiam do Jordão.
17 Então ordenou Josué aos sacerdotes, dizendo: Saí do Jordão.
18 Quando os sacerdotes que levavam a arca da aliança de Jeová saíram do meio do Jordão, e as plantas dos seus pés se puseram na terra seca, voltaram as águas ao seu lugar e trasbordaram todas as margens como dantes.
19 O povo saiu do Jordão aos dez dias do primeiro mês, e acampou-se em Gilgal, da banda oriental de Jericó.
20 As doze pedras, que tiraram do Jordão, colocou-as Josué em Gilgal.
21 Disse aos filhos de Israel: Quando no futuro vossos filhos perguntarem a seus pais: Que significam estas pedras?
22 far-lhes-eis saber, dizendo: Israel passou a pé enxuto este Jordão.
23 Porque Jeová vosso Deus secou as águas do Jordão diante de vós, até que passastes, assim como fez ao mar Vermelho, ao qual secou perante nós, até que passamos;
24 para que todos os povos da terra conheçam que a mão de Jeová é poderosa, a fim de que temais em todo o tempo a Jeová vosso Deus.