1 Herra sanoi Moosekselle:
3 Aaronin tulee huolehtia siitä, että lamput palavat läpi yön Herran edessä pyhäkköteltassa lainarkkua suojaavan väliverhon ulkopuolella. Tätä määräystä teidän on noudatettava aina, sukupolvesta toiseen.
4 Lamput tulee aina asettaa puhtaasta kullasta tehtyyn lampunjalkaan palamaan Herran edessä.
6 Aseta leivät kahteen kuuden leivän riviin puhtaalla kullalla päällystetylle pöydälle Herran eteen.
7 Pane leipien päälle puhdasta suitsuketta, joka poltetaan Herralle omistettuna tuliuhrina, muistutusuhrina leipien sijasta.
8 Papin tulee joka sapatti asettaa leivät paikoilleen Herran eteen; se on liittoon kuuluva ikuinen velvollisuus, joka israelilaisten on täytettävä.
10 Eräs mies, jolla oli israelilainen äiti mutta egyptiläinen isä, joutui israelilaisten leirissä liikkuessaan riitaan israelilaisen miehen kanssa.
11 Hän kirosi ja pilkkasi Herran nimeä, ja siksi hänet vietiin Mooseksen luo. Miehen äiti oli Selomit, Dibrin tytär, Danin heimoa.
12 Mies päätettiin pitää vangittuna, kunnes Herra ilmoittaisi, mitä hänelle oli tehtävä.
13 Herra sanoi Moosekselle:
15 Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa Jumalaansa, on kannettava vastuu synnistään.
16 Se, joka pilkkaa Herran nimeä, surmattakoon. Kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi, olipa hän maahan muuttanut siirtolainen tai syntyperäinen israelilainen. Hänet surmattakoon, koska hän on pilkannut Herran nimeä.
18 Joka tappaa toiselle kuuluvan karjaeläimen, korvatkoon sen antamalla eläimen eläimestä.
19 Jos joku teistä tuottaa toiselle vamman, häntä itseään kohdeltakoon samoin:
20 murtuma murtumasta, silmä silmästä, hammas hampaasta. Hän itse saakoon saman vamman, jonka hän toiselle aiheutti.
21 Joka tappaa eläimen, korvatkoon sen, mutta se, joka tappaa ihmisen, surmattakoon.
23 Tämän Mooses puhui israelilaisille, ja he veivät rienaajan leirin ulkopuolelle ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Näin israelilaiset täyttivät käskyn, jonka Herra oli antanut Moosekselle.
1 Disse Jeová a Moisés:
2 Ordena aos filhos de Israel que te tragam azeite puro de oliveira, esprimido num gral, para o candeeiro, para fazer arder uma lâmpada continuamente.
3 Fora do véu do testemhunho, na tenda da revelação colocá-la-á Arão diante de Jeová continuamente desde a tarde até pela manhã: será um estatuto perpétuo pelas vossas gerações.
4 Sobre o candeeiro puro colocará as lâmpadas diante de Jeová continuamente.
5 Também tomarás flor de farinha, e dela cozerás doze pães; cada um dos quais terá duas dízimas de uma efa.
6 Pô-las-ás sobre a mesa para diante de Jeová, em duas fileiras, seis em cada fileira.
7 Porás sobre cada fileira incenso puro, a fim de que seja sobre o pão como memorial, isto é, como oferta queimada a Jeová.
8 Todos os sábados serão dispostos diante de Jeová continuamente; é a favor dos filhos de Israel um estatuto perpétuo.
9 Pertencerão a Arão e a seus filhos; eles os comerão num lugar santo, pois são para ele coisa santíssima das ofertas queimadas, de Jeová, por estatuto perpétuo.
10 Dentre os filhos de Israel saiu o filho duma mulher israelita, o qual teve por pai um egípcio. Houve uma contenda no arraial entre o filho da mulher israelita, e um homem de Israel;
11 o filho da mulher israelita blasfemou o Nome, e praguejou. Trouxeram-no a Moisés. Ora o nome de sua mãe era Selomite, filha de Dibri, da tribo de Dã.
12 Puseram-no em prisão, para que viesse a sentença da boca de Jeová.
13 Disse Jeová a Moisés:
14 Tira o que blasfemou para fora do arraial; todos os que o ouviram porão as mãos sobre a cabeça dele, e toda a congregação o apedrejará.
15 Dirás aos filhos de Israel: Todo o homem que amaldiçoar ao seu Deus, levará sobre si o seu pecado.
16 Aquele que blasfemar o nome de Jeová certamente será morto; toda a congregação o apedrejará. Será morto tanto o estrangeiro como o natural, quando blasfemar o Nome.
17 Quem matar a alguém certamente será morto;
18 e quem matar a um animal por este fará restituição: vida por vida.
19 Se alguém causar um defeito em seu próximo; como fez, assim se lhe fará a ele:
20 quebradura por quebradura, olho por olho, dente por dente; como causou um defeito num homem, assim se lhe retribuirá a ele.
21 Quem matar a um animal por este fará restituição; quem matar a um homem certamente será morto.
22 Uma e a mesma lei tereis tanto para o estrangeiro como para o natural; pois eu sou Jeová vosso Deus.
23 Então falou Moisés aos filhos de Israel; eles tiraram aquele que praguejara para fora do arraial, e o apedrejaram. Fizeram os filhos de Israel como Jeová ordenou a Moisés.