1 Kun Herra oli pelastanut Daavidin kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin käsistä, Daavid lauloi Herralle tämän laulun:
2 -- Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani.
3 Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta.
4 Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
5 Kuoleman aallokko saartoi jo minut, turmion pyörteet minua kauhistivat,
6 tuonelan paulat vangitsivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
7 Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
8 Maa tärisi ja järkkyi, taivaan pilarit vavahtelivat, hänen vihansa sai ne horjumaan.
9 Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaikennielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
10 Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla,
11 hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
12 Hän teki majakseen pimeyden, sateiden lähteen, raskaat pilvet.
13 Hänen loistonsa sytytti liekkiin hehkuvat hiilet.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua,
15 hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän sinkosi salamansa ja sai heidät kauhun valtaan.
16 Merten lähteet paljastuivat ja maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun Herra nuhteli merta, kun hänen raivonsa myrsky puhalsi sen yli.
17 Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
18 Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
19 He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
20 Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
21 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
22 Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
23 Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, minä noudatan aina hänen lakejaan.
24 Olen ollut vilpitön hänen edessään ja varonut lankeamasta syntiin.
25 Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska olen puhdas hänen edessään.
26 Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan olet vilpitön,
27 puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
28 Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen sinä painat maahan.
29 Sinä, Herra, olet lamppuni. Sinä tuot pimeyteeni valon.
30 Sinun avullasi ryntään yli vallien, Jumalani avulla hyppään muurien yli.
31 Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
32 Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka turvamme, jollei Jumalamme?
33 Jumala on luja linnani. Hän tekee tieni suoraksi,
34 hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
35 Hän opettaa käteni sotimaan, käsivarteni jännittämään jousta.
36 Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun apusi vahvistaa minut,
37 sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
38 Minä ahdistan vihollisiani ja tuhoan heidät, palaan vasta kun heitä ei enää ole,
39 minä lyön heidät, eivätkä he enää nouse. He sortuvat jalkojeni alle.
40 Sinulta saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
41 Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
42 He huutavat, mutta kukaan ei heitä auta, he kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
43 Minä murskaan heidät maan tomuun, poljen ja tallaan heitä kuin katujen lokaa.
44 Sinä pelastit minut, kun kansani kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
45 Muukalaiset liehittelevät minua, he tottelevat jo ennen kuin käsken,
46 heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoistaan.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvakallioni!
48 Jumala kostaa puolestani ja alistaa kansat valtani alle,
49 hän pelastaa minut vihollisteni käsistä ja antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
50 Siksi kiitän sinua, Herra, kansojen keskellä, laulan kiitosta sinun nimellesi.
51 Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.
1 Davi dirigiu ao Senhor as palavras do cântico que segue, no dia em que o Senhor o livrou da mão de todos os seus inimigos e da mão de Saul.
2 O Senhor é o meu rochedo, minha fortaleza e meu libertador,
3 meu Deus é a minha rocha onde encontro o meu refúgio, meu escudo e força de minha salvação, minha cidadela e meu refúgio. Meu salvador, que me salvais da violência.
4 Invoco o Senhor digno de todo louvor, e fico livre dos meus inimigos.
5 Circundavam-me os vagalhões da morte, torrentes devastadoras me atemorizavam,
6 enlaçavam-se as cadeias da habitação dos mortos, a própria morte me prendia em suas redes.
7 Na minha angústia, invoquei ao Senhor, gritei para meu Deus: do seu templo ele ouviu a minha voz, e o meu clamor chegou aos seus ouvidos.
8 A terra vacilou e tremeu, os fundamentos dos céus fremiram, abalaram-se, porque Deus se abrasou em cólera:
9 suas narinas exalavam fumaça, sua boca, fogo devorador, brasas incandescentes.
10 Ele inclinou os céus e desceu, calcando aos pés escuras nuvens,
11 cavalgou sobre um querubim e voou, planando nas asas do vento.
12 Envolveu-se nas trevas como numa tenda, nas águas tenebrosas, densas nuvens.
13 Do esplendor de sua presença flamejaram centelhas de fogo,
14 dos céus trovejou o Senhor, o Altíssimo fez ressoar a sua. voz,
15 lançou setas e dispersou os inimigos, fulminou relâmpagos e os desbaratou.
16 E apareceu descoberto o leito do mar, os fundamentos da terra, ante a voz ameaçadora do Senhor, ante o furacão de sua cólera.
17 Do alto estendeu a sua mão e me pegou, e retirou-me das águas profundas,
18 livrou-me de inimigo poderoso, dos meus adversários, mais fortes do que eu.
19 Investiram contra mim no dia do meu infortúnio, mas o Senhor foi o meu arrimo,
20 pôs-me a salvo e livrou-me, porque me ama.
21 O Senhor me tratou segundo a minha inocência, retribuiu-me segundo a pureza de minhas mãos,
22 porque guardei os caminhos do Senhor e não pequei separando-me do meu Deus;
23 Tenho diante dos olhos todos os seus preceitos e não me desvio de suas leis.
24 Ando irrepreensivelmente diante dele, guardando-me do meu pecado.
25 O Senhor retribuiu-me segundo a minha justiça, segundo a minha pureza diante dos seus olhos.
26 Com quem é bondoso vos mostrais bondoso, com homem íntegro vos mostrais íntegro,
27 puro, com quem é puro; prudente, com quem é astuto.
28 Aos humildes salvais; os semblantes soberbos humilhais.
29 Senhor, sois meu farol; é o Senhor quem dissipa as minhas trevas.
30 Convosco afrontarei batalhões; com meu Deus escalarei muralhas.
31 Os caminhos de Deus são perfeitos; a palavra do Senhor é pura. Ele é o escudo de todos os que nele se refugiam.
32 Pois, quem é Deus senão o Senhor? Quem é o rochedo, senão o nosso Deus?
33 É Deus quem me cinge de coragem e aplana o meu caminho.
34 Torna os meus pés velozes como os das gazelas e me instala nas alturas.
35 Adestra minhas mãos para o combate e meus braços para o tiro de arco.
36 Vós me dais o escudo que me salva, e vossa bondade me engrandece.
37 Alargais o caminho a meus passos para meus pés não resvalarem.
38 Dou caça aos inimigos e os extermino. E não volto sem que os tenha aniquilado.
39 De tal sorte os aniquilo e despedaço, que não mais se levantam: eles ficam caídos a meus pés.
40 Vós me cingis de coragem para a luta e ante mim dobrais os meus adversários.
41 Afugentais da minha presença os meus inimigos. E reduzo ao silêncio os que me aborrecem.
42 Gritam por socorro, mas não há quem os salve, clamam ao Senhor, mas não responde...
43 Eu os trituro como ao pó da terra. E os esmago aos pés como ao barro das estradas.
44 Vós me livrais das revoltas do meu povo e me guardais à frente das nações. Povos que eu desconhecia se tornaram meus servos.
45 Gente estranha me serve abnegadamente e obedecem-me à primeira intimação.
46 Gente estranha desfalece e sai tremendo de seus esconderijos.
47 Viva o Senhor e bendito seja o meu rochedo! Exaltado seja Deus, rocha que me salva!
48 Deus, que me proporciona a vingança e avassala nações a meus pés.
49 Sois vós quem me libertais dos meus inimigos, e me exaltais acima dos meus adversários, e me salvais do homem violento.
50 Por isso vos louvarei, ó Senhor, entre as nações e celebrarei o vosso nome.
51 Ele prepara grandes vitórias a seu rei e faz misericórdia a seu ungido. A Davi e a sua descendência para sempre.