1 Nämä ovat Daavidin viimeiset sanat: -- Näin sanoo Daavid, Iisain poika, näin sanoo mies, jonka Korkein on korottanut, Jaakobin Jumalan voideltu, hän, jota Israelin laulut ylistävät:

2 Herran henki puhuu minun kauttani, hänen sanansa on minun kielelläni.

5 Eikö näin ole Jumalan edessä minun sukuni laita? Hän on solminut kanssani ikuisen liiton, hyvin säädetyn, kestävän ja lujan. Mikä on minulle avuksi ja mitä toivon, sen kaiken hän sallii menestyä.

6 Mutta kelvottomat ovat kuin ohdakkeet, jotka viskataan pois, joita kukaan ei ota käteensä.

7 Niihin kosketaan vain raudalla ja keihäänvarrella. Tulenliekeissä ne poltetaan.

8 Nämä ovat Daavidin parhaiden soturien nimet: Hakmonilainen Isboset, kolmesta suurimmasta soturista ensimmäinen. Hänen raivoisa sotakirveensä kaatoi yhdellä kertaa kahdeksansataa miestä.

9 Seuraava oli ahoahilainen Eleasar, Dodon poika, joka hänkin kuului kolmen suurimman soturin joukkoon. Hän oli Daavidin mukana Pas-Dammimissa, jonne filistealaiset olivat kokoontuneet sotaretkellään. Kun israelilaiset lähtivät pakoon,

10 hän pysyi paikallaan ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä meni tunnottomaksi ja kouristui kiinni miekkaan. Herra antoi sinä päivänä suuren voiton, ja kun sotilaat palasivat Eleasarin luo, he pääsivät suoraan ryöstämään kaatuneita.

11 Seuraava oli hararilainen Samma, Agen poika. Filistealaiset olivat kokoontuneet Lehiin, jossa oli virnaa kasvava pelto. Israelilaiset pakenivat filistealaisten tieltä,

12 mutta Samma asettui keskelle peltoa, puolusti sitä ja löi filistealaiset. Näin Herra antoi suuren voiton.

13 Kolmenkymmenen päällikön joukosta lähti kerran kolme Daavidin luo vuoristoon, Adullamin luolalle. Filistealaisten joukko oli silloin leirissä Refaiminlaaksossa.

14 Daavid oli turvapaikassaan vuorilla, ja filistealaisilla oli etuvartionsa Betlehemissä.

16 Nuo kolme soturia tunkeutuivat silloin filistealaisten leiriin, ammensivat Betlehemin porttikaivosta vettä ja toivat sen Daavidille. Mutta hän ei tahtonutkaan juoda, vaan vuodatti veden uhriksi Herralle.

18 Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, oli noiden kolmenkymmenen päällikkö. Hänen raivoisa keihäänsä kaatoi kolmesataa miestä, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.

19 Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkain, ja hän oli heidän päällikkönsä, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja.

20 Benaja, Jojadan poika Kabseelista, oli mahtava mies ja teki monia urotöitä. Hän surmasi kaksi moabilaista urhoa, ja kerran lumituiskun aikana hän laskeutui vesisäiliöön ja tappoi siellä leijonan.

21 Hän surmasi myös erään isokokoisen egyptiläisen. Tällä oli kädessään keihäs, ja Benaja meni sauva kädessä häntä vastaan, tempasi häneltä keihään ja tappoi hänet sillä.

22 Tällaisia tekoja teki Benaja, Jojadan poika, ja hänet mainittiin kolmen suurimman soturin rinnalla.

23 Noiden kolmenkymmenen joukossa hän oli maineikkaimpia, mutta kolmelle suurimmalle soturille hän ei vetänyt vertoja. Daavid asetti hänet henkivartiostonsa päälliköksi.

24 Noiden kolmenkymmenen joukossa oli myös Asael, Joabin veli, sekä betlehemiläinen Elhanan, Dodon poika,

25 harodilainen Samma, harodilainen Elika,

26 peletiläinen Heles, tekoalainen Ira, Ikkesin poika,

27 anatotilainen Abieser, husalainen Sibbekai,

28 ahoahilainen Salmon, netofalainen Mahrai,

29 netofalainen Heleb, Baanan poika, Ittai, Ribain poika, Benjaminin Gibeasta,

30 pireatonilainen Benaja, nahale-gaasilainen Hiddai,

31 bet-arabalainen Abi-Albon, bahurimilainen Asmavet,

32 saalbonilainen Eljahba, gunilainen Jasen,

33 hararilainen Jonatan, Samman poika, ararilainen Ahiam, Sararin poika,

34 Elifelet, Ahasbain poika, maakalainen Hefer, gilolainen Eliam, Ahitofelin poika,

35 karmelilainen Hesrai, arbilainen Paarai,

36 sobalainen Jigal, Natanin poika, gadilainen Bani,

37 ammonilainen Selek, beerotilainen Nahrai, joka oli Joabin, Serujan pojan, aseenkantaja,

38 jeteriläinen Ira, jeteriläinen Gareb

39 ja heettiläinen Uria, kaikkiaan kolmekymmentäseitsemän.

1 Estas são as últimas palavras de Davi: Oráculo de Davi, filho de Isaí - oráculo do homem que foi exaltado, do ungido do Deus de Jacó, do cantor dos salmos de Israel.

2 O Espírito do Senhor fala por mim, sua palavra está na minha língua.

3 Deus de Israel falou, o rochedo de Israel me disse: O que governa com justiça, o soberano temente a Deus

4 é como a luz da manhã quando se levanta o sol, manhã sem neblina, que faz cintilar de orvalho a relva da terra.

5 Sim, minha dinastia é estável diante de Deus; ele fez comigo aliança eterna, a ser observada com absoluta fidelidade. Minha salvação e inteira felicidade não é ele quem faz germinar?

6 Os homens maus são como espinhos, que todos evitam e ninguém pega com a mão;

7 que se recolhem com um ferro ou com o cabo da lança, e são queimados no fogo.

8 Eis os nomes dos heróis de Davi: Jesboão, filho de Hacamoni, chefe dos três. Foi ele quem brandiu o seu machado contra oitocentos homens, matando-os de uma só vez.

9 Depois desse, Eleazar, filho de Dodo, filho de Aoí, um dos três heróis. Achava-se ele em Efes-Damim, quando os filisteus se reuniram ali para o combate. Tendo os israelitas fugido {cada um para a sua tenda},

10 ele manteve-se firme e bateu os filisteus até que sua mão se cansou e se crispou sobre a espada. O Senhor operou naquele dia uma grande vitória. Os soldados voltaram para onde estava Eleazar, mas somente para recolher os despojos.

11 Depois dele, Sama, filho de Age, o ararita. Reuniram-se os filisteus em Lequi, onde havia um pedaço de terra plantado de lentilhas; fugindo o exército diante dos filisteus,

12 postou-se Sema no meio do campo, defendeu-o e derrotou os filisteus, operando assim o Senhor uma grande vitória.

13 Três dos trinta desceram e foram ter com Davi, no início da colheita, à gruta de Odolão, estando a tropa dos filisteus acampada no vale dos refains.

14 Davi estava então na fortaleza, e havia uma guarnição de filisteus em Belém.

15 Davi teve desejo extravagante e exclamou: "Quem me dará a beber das águas do poço que está à porta de Belém?

16 Então os três valentes penetraram no acampamento dos filisteus e tiraram água do poço que está à porta de Belém. Trouxeram-na a Davi, mas ele não a quis beber, e derramou-a em libação ao Senhor,

17 dizendo: Longe de mim, ó Deus, fazer isso! Vou eu beber o sangue desses homens que para buscá-la arriscaram a sua vida? E não quis beber. Eis o que fizeram os três heróis:

18 Abisai, irmão de Joab, filho de Sarvia, que era também chefe dos trinta, brandiu sua lança contra trezentos homens, e os matou, conquistando assim grande renome entre os Trinta.

19 Ele era o mais considerado dentre os Trinta, mas não chegou a se igualar aos Três.

20 Banaias, filho de Jojada, homem de valor e rico em façanhas, originário de Cabseel, feriu os dois filhos de Ariel de Moab. Foi ele também quem desceu, num dia de neve, e matou um leão na cisterna.

21 Feriu ainda um egípcio de alta estatura, que tinha uma lança na mão. Banaias desceu contra ele com um simples bastão, arrancou-lhe a lança das mãos e o matou com a sua própria arma.

22 Isso fez Banaias, filho de Jojada, obtendo renome entre os heróis.

23 Foi mais considerado que os trinta, mas não igualou aos três. Davi pô-lo à frente de sua guarda.

24 Entre os trinta contavam-se Asael, irmão de Joab; Elcanã, filho de Dodo, de Belém;

25 Sama de Harod; Elica de Harod;

26 Heles de Falti; Hira, filho de Aces de Técua;

27 Abieser de Anatot; Mobonai, o husatita;

28 Selmon, o aoita; Maarai de Netofa;

29 Heled, filho de Baana de Netofa; Etai, filho de Ribai de Gabaa dos benjaminitas;

30 Banaía de Faraton; Hedai do vale de Gaas;

31 Abi-Albon de Araba;

32 Azmavet de Berom; Eliaba de Salabon; Bene-Jassen;

33 Jonatã; Sama, o ararita; Aião, filho de Sarar, o ararita;

34 Elifelet, filho de Aasbai, o macatita; Elião, filho de Aquitofel de Gilo;

35 Hesrai de Carmelo;

36 Farai de Arbi; Igaal, filho de Natã de Soba; Boni de Gad;

37 Selec, o amonita; Naarai de Berot, escudeiro de Joab, filho de Sarvia;

38 Ira de Jeter; Gareb de Jeter;

39 Urias, o hiteu. Trinta e sete ao todo.