1 Enkö minä ole vapaa? Enkö ole apostoli? Enkö ole nähnyt Herraamme Jeesusta? Ettekö te itse ole tulos minun työstäni Herran palveluksessa?

2 Jos eivät muut pidäkään minua apostolina, teidän apostolinne ainakin olen. Tehän olette sinetti, joka vahvistaa, että olen Herran apostoli.

3 Näin minä puolustaudun niiden edessä, jotka minua tutkivat:

4 Eikö meillä olisi oikeutta ruokaan ja juomaan?

5 Eikö meillä olisi oikeutta ottaa matkoillemme mukaan vaimoa, uskonsisarta, niin kuin tekevät muut apostolit, Herran veljet ja Keefas?

6 Olemmeko minä ja Barnabas ainoat, joiden on tehtävä ansiotyötä?

7 Ei kai kukaan palvele sotilaana omalla kustannuksellaan? Kai se, joka istuttaa viinitarhan, myös syö sen hedelmiä? Ja kai se, joka paimentaa lampaita ja vuohia, myös käyttää niiden maitoa?

8 En tässä esitä vain ihmisten ajatuksia, sillä lakikin sanoo samaa.

11 Kun me olemme kylväneet teihin hengellisen kylvön, olisiko liikaa, jos korjaisimme teiltä aineellisen sadon?

12 Jos muilla on oikeus saada teiltä jotakin, eikö vielä suuremmalla syyllä meillä? Me emme kuitenkaan ole käyttäneet tätä oikeutta hyväksemme, vaan kestämme mitä tahansa, jotta emme vain olisi esteenä Kristuksen evankeliumille.

13 Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa?

14 Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.

15 Mutta minä en ole lainkaan käyttänyt hyväkseni näitä oikeuksia. En nytkään kirjoita tätä vaatiakseni niitä itselleni. Mieluummin vaikka kuolen! Tätä ylpeyden aihetta ei kukaan voi minulta riistää.

16 Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!

17 Jos teen sitä vapaasta tahdostani, minun kuuluu saada palkkaa. Mutta jos en toimi omasta tahdostani, minä vain suoritan tehtävää, joka on minulle uskottu.

18 Mikä siis on palkkani? Se, että julistan evankeliumia ilman korvausta, käyttämättä hyväkseni niitä oikeuksia, joita minulla sen julistajana on.

19 Vaikka olen vapaa ja kaikista riippumaton, olen ruvennut kaikkien orjaksi voittaakseni Kristukselle mahdollisimman monia.

20 Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen.

21 Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla -- onhan minulla Kristuksen laki.

22 Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.

23 Kaiken tämän teen evankeliumin vuoksi, jotta olisin itsekin siitä osallinen.

24 Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen!

25 Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.

26 Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan.

27 Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.

1 Am not I an apostle? am not I free? Jesus Christ our Lord have I not seen? my work are not ye in the Lord?

2 if to others I am not an apostle -- yet doubtless to you I am; for the seal of my apostleship are ye in the Lord.

3 My defence to those who examine me in this;

4 have we not authority to eat and to drink?

5 have we not authority a sister -- a wife -- to lead about, as also the other apostles, and the brethren of the Lord, and Cephas?

6 or only I and Barnabas, have we not authority -- not to work?

7 who doth serve as a soldier at his own charges at any time? who doth plant a vineyard, and of its fruit doth not eat? or who doth feed a flock, and of the milk of the flock doth not eat?

8 According to man do I speak these things? or doth not also the law say these things?

9 for in the law of Moses it hath been written, `thou shalt not muzzle an ox treading out corn;` for the oxen doth God care?

10 or because of us by all means doth He say [it]? yes, because of us it was written, because in hope ought the plower to plow, and he who is treading [ought] of his hope to partake in hope.

11 If we to you the spiritual things did sow -- great [is it] if we your fleshly things do reap?

12 if others do partake of the authority over you -- not we more? but we did not use this authority, but all things we bear, that we may give no hindrance to the good news of the Christ.

13 Have ye not known that those working about the things of the temple -- of the temple do eat, and those waiting at the altar -- with the altar are partakers?

14 so also did the Lord direct to those proclaiming the good news: of the good news to live.

15 And I have used none of these things; neither did I write these things that it may be so done in my case, for [it is] good for me rather to die, than that any one may make my glorying void;

16 for if I may proclaim good news, it is no glorying for me, for necessity is laid upon me, and wo is to me if I may not proclaim good news;

17 for if willing I do this, I have a reward; and if unwillingly -- with a stewardship I have been entrusted!

18 What, then, is my reward? -- that proclaiming good news, without charge I shall make the good news of the Christ, not to abuse my authority in the good news;

19 for being free from all men, to all men I made myself servant, that the more I might gain;

20 and I became to the Jews as a Jew, that Jews I might gain; to those under law as under law, that those under law I might gain;

21 to those without law, as without law -- (not being without law to God, but within law to Christ) -- that I might gain those without law;

22 I became to the infirm as infirm, that the infirm I might gain; to all men I have become all things, that by all means I may save some.

23 And this I do because of the good news, that a fellow-partaker of it I may become;

24 have ye not known that those running in a race -- all indeed run, but one doth receive the prize? so run ye, that ye may obtain;

25 and every one who is striving, is in all things temperate; these, indeed, then, that a corruptible crown they may receive, but we an incorruptible;

26 I, therefore, thus run, not as uncertainly, thus I fight, as not beating air;

27 but I chastise my body, and bring [it] into servitude, lest by any means, having preached to others -- I myself may become disapproved.