1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.
2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.
3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.
4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.
5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.
6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.
7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.
8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.
9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.
10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.
11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.
12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.
13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.
16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.
17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.
18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.
19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.
20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.
21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.
22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.
23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.
25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.
26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.
27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.
28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.
1 Fogem os ímpios, sem que ninguém os persiga; mas os justos são ousados como o leão.
2 Por causa da transgressão duma terra são muitos os seus príncipes; mas por virtude de homens prudentes e entendidos, ela subsistirá por longo tempo.
3 O homem pobre que oprime os pobres, é como chuva impetuosa, que não deixa trigo nenhum.
4 Os que abandonam a lei louvam os ímpios; mas os que guardam a lei pelejam contra eles.
5 Os homens maus não entendem a justiça; mas os que buscam ao Senhor a entendem plenamente.
6 Melhor é o pobre que anda na sua integridade, do que o rico perverso nos seus caminhos.
7 O que guarda a lei é filho sábio; mas o companheiro dos comilões envergonha a seu pai.
8 O que aumenta a sua riqueza com juros e usura, ajunta-a para o que se compadece do pobre.
9 O que desvia os seus ouvidos de ouvir a lei, até a sua oração é abominável.
10 O que faz com que os retos se desviem para um mau caminho, ele mesmo cairá na cova que abriu; mas os inocentes herdarão o bem.
11 O homem rico é sábio aos seus próprios olhos; mas o pobre que tem entendimento o esquadrinha.
12 Quando os justos triunfam há grande, glória; mas quando os ímpios sobem, escondem-se os homens.
13 O que encobre as suas transgressões nunca prosperará; mas o que as confessa e deixa, alcançará misericórdia.
14 Feliz é o homem que teme ao Senhor continuamente; mas o que endurece o seu coração virá a cair no mal.
15 Como leão bramidor, e urso faminto, assim é o ímpio que domina sobre um povo pobre.
16 O príncipe falto de entendimento é também opressor cruel; mas o que aborrece a avareza prolongará os seus dias.
17 O homem culpado do sangue de qualquer pessoa será fugitivo até a morte; ninguém o ajude.
18 O que anda retamente salvar-se-á; mas o perverso em seus caminhos cairá de repente.
19 O que lavra a sua terra se fartará de pão; mas o que segue os ociosos se encherá de pobreza.
20 O homem fiel gozará de abundantes bênçãos; mas o que se apressa a enriquecer não ficará impune.
21 Fazer acepção de pessoas não é bom; mas até por um bocado de pão prevaricará o homem.
22 Aquele que é cobiçoso corre atrás das riquezas; e não sabe que há de vir sobre ele a penúria.
23 O que repreende a um homem achará depois mais favor do que aquele que lisonjeia com a língua.
24 O que rouba a seu pai, ou a sua mãe, e diz: Isso não é transgressão; esse é companheiro do destruidor.
25 O cobiçoso levanta contendas; mas o que confia no senhor prosperará.
26 O que confia no seu próprio coração é insensato; mas o que anda sabiamente será livre.
27 O que dá ao pobre não terá falta; mas o que esconde os seus olhos terá muitas maldições.
28 Quando os ímpios sobem, escondem-se os homens; mas quando eles perecem, multiplicam-se os justos.