1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
1 En Dawid het die woorde van hierdie lied tot die HERE gespreek op die dag toe die HERE hom gered het uit die hand van al sy vyande en uit die hand van Saul.
2 En hy het gesê: Die HERE is my rots en my bergvesting en my redder;
3 God is my rots by wie ek skuil; my skild en die horing van my heil, my rotsvesting en my toevlug, my verlosser; van geweld het U my verlos.
4 Ek roep die HERE aan wat lofwaardig is, en van my vyande word ek verlos.
5 Want die golwe van die dood het my omring, strome van onheil het my oorval.
6 Bande van die doderyk het my omring, strikke van die dood het my teëgekom.
7 Toe ek benoud was, het ek die HERE aangeroep, en ek het geroep tot my God; en uit sy paleis het Hy my stem gehoor, en my hulpgeroep was in sy ore.
8 Toe het die aarde geskud en gebewe, die fondamente van die hemel het gesidder en geskud, omdat Hy toornig was.
9 Rook in sy neus het opgegaan, en 'n vuur uit sy mond het verteer; kole uit Hom het gebrand.
10 En Hy het die hemel gebuig en neergedaal, en wolkedonkerheid was onder sy voete.
11 En Hy het op 'n g,rub gery en gevlieg; ja, Hy het verskyn op die vlerke van die wind.
12 En Hy het duisternis rondom Hom as hutte gestel, versameling van waters, diktes van wolke.
13 Uit die glans voor Hom het gloeiende kole gebrand.
14 Uit die hemel het die HERE gedonder, en die Allerhoogste het sy stem laat hoor.
15 En Hy het pyle uitgestuur en hulle verstrooi, bliksems en hulle verwar.
16 En die beddings van die see het sigbaar geword, die fondamente van die wêreld is blootgelê, deur die dreiging van die HERE, vanweë die geblaas van die wind van sy neus.
17 Uit die hoogte het Hy sy hand uitgestrek, Hy het my gegryp, my uit groot waters getrek.
18 Hy het my verlos van my magtige vyand, van my haters, omdat hulle te sterk was vir my.
19 Hulle het my oorval op die dag van my nood, maar die HERE was my steun.
20 En Hy het my uitgelei in die ruimte, Hy het my gered, omdat Hy behae in my gehad het.
21 Die HERE het met my gehandel na my geregtigheid; na die reinheid van my hande het Hy my vergelde.
22 Want ek het die weë van die HERE gehou en nie goddeloos van my God afgewyk nie.
23 Want al sy verordeninge was voor my, en sy insettinge -- daar het ek nie van afgewyk nie.
24 Maar ek was opreg voor Hom, en ek was op my hoede vir my ongeregtigheid.
25 So het die HERE my dan vergelde na my geregtigheid, na my reinheid voor sy oë.
26 By die liefderyke betoon U Uself liefderyk, by die opregte man opreg,
27 by die reine, rein; maar by die valse betoon U Uself verkeerd.
28 En U verlos die verdrukte volk, maar u oë is teen die hoogmoediges; U verneder hulle.
29 Want U is my lamp, o HERE! En die HERE laat my duisternis opklaar.
30 Want met U loop ek 'n bende storm, met my God spring ek oor 'n muur.
31 Die weg van God is volmaak; die woord van die HERE is gelouter; Hy is 'n skild vir almal wat by Hom skuil.
32 Want wie is God buiten die HERE, en wie 'n rots buiten onse God?
33 Die God wat my sterk toevlug is, en Hy het vir my 'n weg volkomelik uitgesoek.
34 Hy maak my voete soos die van herte en laat my staan op my hoogtes.
35 Hy leer my hande om oorlog te voer, sodat my arms 'n koperboog span.
36 En U het my die skild van u uitredding gegee, en u neerbuigende goedheid het my groot gemaak.
37 U het my voetstap onder my ruim gemaak, en my enkels het nie gewankel nie.
38 Ek het my vyande agtervolg en hulle verdelg en nie teruggekom voordat ek hulle vernietig het nie.
39 Ja, ek het hulle vernietig en hulle verbrysel, sodat hulle nie weer opgestaan het nie, maar onder my voete geval het.
40 En U het my met krag omgord vir die stryd, U het my teëstanders onder my laat buk.
41 En U het my vyande vir my laat vlug; my haters, die het ek vernietig.
42 Hulle het rondgekyk, maar daar was geen verlosser nie; na die HERE, maar Hy het hulle nie geantwoord nie.
43 Toe het ek hulle vermaal soos die stof van die aarde, soos modder van die strate het ek hulle fyngemaal, hulle vertrap.
44 En U het my gered uit die getwis van my volk; U het my bewaar as 'n hoof van nasies; 'n volk wat ek nie geken het nie, het my gedien.
45 Uitlanders het al kruipende na my gekom; sodra hulle van my gehoor het, was hulle gehoorsaam aan my.
46 Uitlanders word kragteloos en kom met siddering uit hulle vestings.
47 Die HERE leef! En geloofd sy my rots, en laat verhoog wees die God wat die rots is van my heil!
48 Die God wat my die wraak gee en volke onder my neerwerp;
49 en wat my uitlei onder my vyande uit; ja, U verhef my bo my teëstanders, U bevry my van die man van geweld.
50 Daarom wil ek U loof, o HERE, onder die nasies, en tot eer van u Naam wil ek psalmsing;
51 Hy is dit wat die verlossing van sy koning groot maak en goedertierenheid bewys aan sy gesalfde, aan Dawid en aan sy nageslag tot in ewigheid.