1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?

2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.

3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:

5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.

6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;

7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.

8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.

9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.

10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.

11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.

12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.

13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.

15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.

16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.

18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.

19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.

20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.

22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.

24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.

25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,

26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,

28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;

31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.

34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!

35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.

1 Roep die Wysheid nie, en verhef die Verstandigheid nie haar stem nie?

2 Op die top van die hoogtes langs die weg, op die kruispunt van die paaie staan sy,

3 aan die kant van die poorte by die uitgang van die stad, by die ingang van die deure roep sy hardop:

4 Ek roep na julle, manne, en my stem is tot die mensekinders.

5 Leer tog skranderheid verstaan, eenvoudiges, en dwase, leer verstandigheid verstaan.

6 Hoor, want ek sal voortreflike dinge spreek, en my lippe gaan oop vir wat reg is.

7 Want my verhemelte spreek waarheid, en goddeloosheid is vir my lippe 'n gruwel.

8 Al die woorde van my mond is reg, daarin is niks wat slinks of vals is nie,

9 hulle is almal duidelik vir die verstandige en reg vir die wat kennis gevind het.

10 Neem my tug aan, en nie silwer nie, en kennis liewer as uitgesoekte goud.

11 Want wysheid is beter as korale, en al die kleinode kan daar nie mee vergelyk word nie.

12 Ek, Wysheid, is vertroud met die skranderheid, en ek vind kennis van regte oorleg.

13 Die vrees van die HERE is om te haat wat sleg is; hoogmoed en trotsheid en 'n slegte wandel en 'n huigelagtige mond haat ek.

14 Raad en beleid is myne, ek is die insig, sterkte is myne.

15 Deur my regeer die konings en stel die maghebbers vas wat reg is;

16 deur my heers die vorste en die edeles, al die regters van die aarde.

17 k het lief die wat my liefhet, en die wat my soek, sal my vind.

18 Rykdom en eer is by my, duursame goed en geregtigheid.

19 My vrug is beter as goud en as fyn goud, en my opbrings as uitgesoekte silwer.

20 Ek wandel op die weg van geregtigheid, in die middel van die paaie van reg,

21 om die wat my liefhet, 'n besitting te laat erwe, en hulle skatkamers maak ek vol.

22 Die HERE het my berei as eersteling van sy weg, voor sy werke, van ouds af.

23 Van ewigheid af is ek geformeer, van die begin af, van die voortyd van die aarde af.

24 Toe daar nog geen wêreldvloede was nie, is ek gebore; toe fonteine, swaar van water, nog nie daar was nie;

25 voordat die berge ingesink het, voor die heuwels is ek gebore;

26 toe Hy die aarde en die velde en al die stoffies van die wêreld nog nie gemaak het nie.

27 Toe Hy die hemele berei het, was ek daar; toe Hy 'n kring afgetrek het op die oppervlakte van die wêreldvloed;

28 toe Hy die wolke daarbo bevestig het, toe die bronne van die wêreldvloed sterk geword het;

29 toe Hy vir die see sy grens gestel het, dat die waters sy bevel nie sou oortree nie; toe Hy die fondamente van die aarde vasgelê het --

30 toe was ek 'n kunstenaar naas Hom, en ek was dag vir dag vol verlustiging en het gespeel voor sy aangesig altyd,

31 en het gespeel op sy wêreldrond, en my verlustiginge was met die mensekinders.

32 Luister dan nou na my, seuns; want gelukkig is hulle wat my weë bewaar.

33 Luister na tug en word wys, en verwerp dit nie.

34 Gelukkig is die mens wat na my luister, om dag vir dag te waak aan my deure, by die syposte van my poorte die wag te hou.

35 Want hy wat my vind, het die lewe gevind en verkry 'n welbehae van die HERE.

36 Maar hy wat my mis, benadeel sy eie lewe; almal wat my haat, het die dood lief.