1 (H39:4) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?2 (H39:5) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?3 (H39:6) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.4 (H39:7) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.5 (H39:8) Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,6 (H39:9) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?7 (H39:10) Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;8 (H39:11) se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.9 (H39:12) Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?10 (H39:13) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?11 (H39:14) Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?12 (H39:15) Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?13 (H39:16) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?14 (H39:17) Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.15 (H39:18) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.16 (H39:19) Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.17 (H39:20) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.18 (H39:21) Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.19 (H39:22) Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?20 (H39:23) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.21 (H39:24) Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.22 (H39:25) Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.23 (H39:26) Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.24 (H39:27) Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.25 (H39:28) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.26 (H39:29) Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?27 (H39:30) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?28 (H39:31) Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.29 (H39:32) Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
1 א הידעת--עת לדת יעלי-סלע חלל אילות תשמר br 2 ב תספר ירחים תמלאנה וידעת עת לדתנה br 3 ג תכרענה ילדיהן תפלחנה חבליהם תשלחנה br 4 ד יחלמו בניהם ירבו בבר יצאו ולא-שבו למו br 5 ה מי-שלח פרא חפשי ומסרות ערוד מי פתח br 6 ו אשר-שמתי ערבה ביתו ומשכנותיו מלחה br 7 ז ישחק להמון קריה תשאות נגש לא ישמע br 8 ח יתור הרים מרעהו ואחר כל-ירוק ידרוש br 9 ט היאבה רים עבדך אם-ילין על-אבוסך br 10 י התקשר-רים בתלם עבתו אם-ישדד עמקים אחריך br 11 יא התבטח-בו כי-רב כחו ותעזב אליו יגיעך br 12 יב התאמין בו כי-ישוב (ישיב) זרעך וגרנך יאסף br 13 יג כנף-רננים נעלסה אם-אברה חסידה ונצה br 14 יד כי-תעזב לארץ בציה ועל-עפר תחמם br 15 טו ותשכח כי-רגל תזורה וחית השדה תדושה br 16 טז הקשיח בניה ללא-לה לריק יגיעה בלי-פחד br 17 יז כי-השה אלוה חכמה ולא-חלק לה בבינה br 18 יח כעת במרום תמריא תשחק לסוס ולרכבו 19 יט התתן לסוס גבורה התלביש צוארו רעמה br 20 כ התרעישנו כארבה הוד נחרו אימה br 21 כא יחפרו בעמק וישיש בכח יצא לקראת-נשק br 22 כב ישחק לפחד ולא יחת ולא-ישוב מפני-חרב br 23 כג עליו תרנה אשפה להב חנית וכידון br 24 כד ברעש ורגז יגמא-ארץ ולא-יאמין כי-קול שופר br 25 כה בדי שפר יאמר האח-- ומרחוק יריח מלחמה br רעם שרים ותרועה br 26 כו המבינתך יאבר-נץ יפרש כנפו לתימן br 27 כז אם-על-פיך יגביה נשר וכי ירים קנו br 28 כח סלע ישכן ויתלנן-- על שן-סלע ומצודה br 29 כט משם חפר-אכל למרחוק עיניו יביטו br 30 ל ואפרחו יעלעו-דם ובאשר חללים שם הוא