1 Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa.

2 Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä;

3 olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?

5 Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut.

6 Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.

7 Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.

8 Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan.

9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.

10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.

11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,

13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;

15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.

18 Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.

21 Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,

22 teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän.

23 Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.

1 And I, brethren, could not speak unto you as unto spiritual, but as unto carnal, as unto babes in Christ. 2 I fed you with milk, not with meat; for ye were not yet able to bear it: nay, not even now are ye able; 3 for ye are yet carnal: for whereas there is among you jealousy and strife, are ye not carnal, and do ye not walk after the manner of men? 4 For when one saith, I am of Paul; and another, I am of Apollos; are ye not men? 5 What then is Apollos? and what is Paul? Ministers through whom ye believed; and each as the Lord gave to him. 6 I planted, Apollos watered; but God gave the increase. 7 So then neither is he that planteth anything, neither he that watereth; but God that giveth the increase. 8 Now he that planteth and he that watereth are one: but each shall receive his own reward according to his own labor. 9 For we are God’s fellow-workers: ye are God’s husbandry, God’s building.

10 According to the grace of God which was given unto me, as a wise masterbuilder I laid a foundation; and another buildeth thereon. But let each man take heed how he buildeth thereon. 11 For other foundation can no man lay than that which is laid, which is Jesus Christ. 12 But if any man buildeth on the foundation gold, silver, costly stones, wood, hay, stubble; 13 each man’s work shall be made manifest: for the day shall declare it, because it is revealed in fire; and the fire itself shall prove each man’s work of what sort it is. 14 If any man’s work shall abide which he built thereon, he shall receive a reward. 15 If any man’s work shall be burned, he shall suffer loss: but he himself shall be saved; yet so as through fire.

16 Know ye not that ye are a temple of God, and that the Spirit of God dwelleth in you? 17 If any man destroyeth the temple of God, him shall God destroy; for the temple of God is holy, and such are ye.

18 Let no man deceive himself. If any man thinketh that he is wise among you in this world, let him become a fool, that he may become wise. 19 For the wisdom of this world is foolishness with God. For it is written, He that taketh the wise in their craftiness: 20 and again, The Lord knoweth the reasonings of the wise, that they are vain. 21 Wherefore let no one glory in men. For all things are yours; 22 whether Paul, or Apollos, or Cephas, or the world, or life, or death, or things present, or things to come; all are yours; 23 and ye are Christ’s; and Christ is God’s.