3 Olen ihokkaani riisunut; pukisinko sen päälleni enää? Olen jalkani pessyt; tahraisinko ne taas?
4 Rakkaani pisti kätensä ovenreiästä sisään. Silloin minun sydämeni liikkui häntä kohden;
5 minä nousin avaamaan rakkaalleni, ja minun käteni tiukkuivat mirhaa, sormeni sulaa mirhaa salvan kädensijoihin.
6 Minä avasin rakkaalleni, mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt; minä huusin häntä, mutta ei hän minulle vastannut.
7 Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat.
8 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret: jos löydätte rakkaani, mitä hänelle sanotte? Sanokaa, että minä olen rakkaudesta sairas.
9 Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, sinä naisista kaunein? Mitä on sinun rakkaasi muita parempi, ettäs meitä näin vannotat?
11 Hänen päänsä on kultaa, puhtainta kultaa, hänen kiharansa kuin palmunlehvät, mustat kuin kaarne.
12 Hänen silmänsä ovat kuin kyyhkyset vesipurojen partaalla, jotka ovat maidossa kylpeneet ja istuvat runsauden ääressä.
13 Hänen poskensa ovat kuin balsamilava, kuin höystesäiliöt; hänen huulensa ovat liljat, ne tiukkuvat sulaa mirhaa.
14 Hänen käsivartensa ovat kultatangot, krysoliittejä täynnä. Hänen lantionsa on norsunluinen taideteos, safiireilla peitetty.
15 Hänen jalkansa ovat marmoripatsaat aitokultaisten jalustain nojassa. Hän on näöltänsä kuin Libanon, uhkea kuin setripuut.
1 I am come into my garden, my sister, my bride:
I have gathered my myrrh with my spice;
I have eaten my honeycomb with my honey;
I have drunk my wine with my milk.
Eat, O friends;
Drink, yea, drink abundantly, O beloved.
2 I was asleep, but my heart waked:
It is the voice of my beloved that knocketh, saying,
Open to me, my sister, my love, my dove, my undefiled;
For my head is filled with dew,
My locks with the drops of the night.
3 I have put off my garment; how shall I put it on?
I have washed my feet; how shall I defile them?
4 My beloved put in his hand by the hole of the door,
And my heart was moved for him.
5 I rose up to open to my beloved;
And my hands droppeth with myrrh,
And my fingers with liquid myrrh,
Upon the handles of the bolt.
6 I opened to my beloved;
But my beloved had withdrawn himself, and was gone.
My soul had failed me when he spake:
I sought him, but I could not find him;
I called him, but he gave me no answer.
7 The watchmen that go about the city found me,
They smote me, they wounded me;
The keepers of the walls took away my mantle from me.
8 I adjure you, O daughters of Jerusalem,
If ye find my beloved,
That ye tell him, that I am sick from love.
9 What is thy beloved more than another beloved,
O thou fairest among women?
What is thy beloved more than another beloved,
That thou dost so adjure us?
10 My beloved is white and ruddy,
The chiefest among ten thousand.
11 His head is as the most fine gold;
His locks are bushy, and black as a raven.
12 His eyes are like doves beside the water-brooks,
Washed with milk, and fitly set.
13 His cheeks are as a bed of spices,
As banks of sweet herbs:
His lips are as lilies, dropping liquid myrrh.
14 His hands are as rings of gold set with beryl:
His body is as ivory work overlaid with sapphires.
15 His legs are as pillars of marble, set upon sockets of fine gold:
His aspect is like Lebanon, excellent as the cedars.
16 His mouth is most sweet;
Yea, he is altogether lovely.
This is my beloved, and this is my friend,
O daughters of Jerusalem.