1 Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja.

2 Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.

4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.

7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.

8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.

1 I am a rose of Sharon,

A lily of the valleys.

2 As a lily among thorns,

So is my love among the daughters.

3 As the apple-tree among the trees of the wood,

So is my beloved among the sons.

I sat down under his shadow with great delight,

And his fruit was sweet to my taste.

4 He brought me to the banqueting-house,

And his banner over me was love.

5 Stay ye me with raisins, refresh me with apples;

For I am sick from love.

6 His left hand is under my head,

And his right hand doth embrace me.

7 I adjure you, O daughters of Jerusalem,

By the roes, or by the hinds of the field,

That ye stir not up, nor awake my love,

Until he please.

8 The voice of my beloved! behold, he cometh,

Leaping upon the mountains,

Skipping upon the hills.

9 My beloved is like a roe or a young hart:

Behold, he standeth behind our wall;

He looketh in at the windows;

He glanceth through the lattice.

10 My beloved spake, and said unto me,

Rise up, my love, my fair one, and come away.

11 For, lo, the winter is past;

The rain is over and gone;

12 The flowers appear on the earth;

The time of the singing of birds is come,

And the voice of the turtle-dove is heard in our land;

13 The fig-tree ripeneth her green figs,

And the vines are in blossom;

They give forth their fragrance.

Arise, my love, my fair one, and come away.

14 O my dove, that art in the clefts of the rock,

In the covert of the steep place,

Let me see thy countenance,

Let me hear thy voice;

For sweet is thy voice, and thy countenance is comely.

15 Take us the foxes, the little foxes,

That spoil the vineyards;

For our vineyards are in blossom.

16 My beloved is mine, and I am his:

He feedeth his flock among the lilies.

17 Until the day be cool, and the shadows flee away,

Turn, my beloved, and be thou like a roe or a young hart

Upon the mountains of Bether.