1 Kun meteli oli asettunut, kutsui Paavali opetuslapset luoksensa; ja rohkaistuaan heitä hän jätti heidät hyvästi ja lähti matkustamaan Makedoniaan.
2 Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan.
3 Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian kautta.
4 Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus.
5 Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa;
6 mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää.
7 Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.
8 Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla.
9 Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.
11 Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle.
12 Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.
13 Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse.
14 Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen.
15 Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion kohdalle; seuraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen jälkeisenä päivänä Miletoon.
16 Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin.
17 Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat.
19 kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden;
20 kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta,
21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
22 Ja nyt, katso, minä matkustan, sidottuna hengessä, Jerusalemiin, enkä tiedä, mikä minua siellä kohtaa.
23 Sen vain tiedän, että Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.
24 En minä kuitenkaan pidä henkeäni itselleni minkään arvoisena, kunhan vain täytän juoksuni ja sen viran, jonka minä Herralta Jeesukselta olen saanut: Jumalan armon evankeliumin todistamisen.
25 Ja nyt, katso, minä tiedän, ettette enää saa nähdä minun kasvojani, ei kukaan teistä, joiden keskuudessa minä olen vaeltanut ja saarnannut valtakuntaa.
26 Sentähden minä todistan teille tänä päivänä, että minä olen viaton kaikkien vereen.
27 Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.
28 Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
29 Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä,
30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.
31 Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.
32 Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.
33 En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita;
34 te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.
36 Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa.
37 Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä,
38 ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan.
1 骚乱平息以后， 保罗派人把门徒请了来， 劝勉一番， 就辞别起行， 往马其顿去。
2 他走遍那一带地方， 用许多话劝勉众人， 然后来到希腊。
3 他在那里住了三个月， 正要坐船往叙利亚去的时候， 有些犹太人设计要害他， 他就决意路经马其顿回去。
4 与他同行的有比里亚人毕罗斯的儿子所巴特， 帖撒罗尼迦人亚里达古和西公都， 特庇人该犹和提摩太， 亚西亚人推基古和特罗非摩。
5 这些人先走， 在特罗亚等候我们。
6 至于我们， 过了除酵节才从腓立比开船， 五天后到特罗亚他们那里， 逗留了七天。
7 礼拜日， 我们聚会擘饼的时候， 保罗对大家讲道， 他因第二天就要起行， 就一直讲到半夜。
8 我们聚会的那座楼上， 有许多灯火。
9 有一个少年人， 名叫犹推古， 坐在窗台上， 因为保罗讲得很长， 他很困倦， 沉沉地睡着了， 就从三楼跌下来； 把他扶起来的时候， 已经死了。
10 保罗走下去， 伏在他身上； 把他抱住， 说： "你们不要惊慌， 他还活着。"
11 随即回到楼上， 擘饼吃了， 又讲了很久， 直到天亮才走。
12 他们把活着的孩子带走， 得到很大的安慰。
13 我们先上船， 开往亚朔， 照着保罗的安排， 要在那边接他， 因为他自己要走陆路去。
14 他在亚朔与我们会合， 我们接他上船， 去到米推利尼。
15 从那里开船， 第二天到了基阿对面， 过了一天就在撒摩靠岸， 再过一天到了米利都。
16 原来保罗决定越过以弗所， 免得在亚西亚耽搁时间， 因为他希望能在五旬节赶到耶路撒冷。
17 他从米利都派人去以弗所， 请教会的长老来。
18 他们到了， 保罗说： "你们知道， 自从我到了亚西亚的第一天， 我一直怎样跟你们相处， 怎样服事主，
19 凡事谦卑， 常常流泪， 忍受犹太人谋害的试炼。
20 你们也知道， 我从来没有留下一件有益的事， 不在众人面前或在家里告诉你们， 教导你们。
21 我对犹太人和希腊人都作过见证， 要他们悔改归向 神， 信靠我们的主耶稣。
22 现在， 我的心灵受到催逼， 要去耶路撒冷， 我不知道在那里会遭遇什么事，
23 只知道在各城里圣灵都向我指明， 说有捆锁和患难在等着我。
24 但我并不珍惜自己的性命， 只求跑完我的路程， 完成我从主耶稣所领受的职分， 为 神恩惠的福音作见证。
25 "我曾在你们那里走遍各地， 宣扬 神的国。现在， 我知道你们众人不会再见我的面了。
26 所以我今天向你们作证， 我是清白的， 与众人的罪（"罪"原文作"血"）无关。
27 因为 神的全部计划， 我已经毫无保留地传给你们了。
28 圣灵既然立你们为全群的监督， 牧养 神用自己的血所赎来的教会， 你们就应当为自己谨慎， 也为全群谨慎。
29 我知道在我离开之后， 必有凶暴的豺狼进入你们中间， 不顾惜羊群。
30 你们自己中间也必有人起来， 讲些歪曲悖谬的话， 引诱门徒跟从他们。
31 所以你们应当警醒， 记念我三年之久， 昼夜不停地带着眼泪劝戒你们各人。
32 现在我把你们交托给 神和他恩惠的道； 这道能建立你们， 也能在所有成圣的人中赐基业给你们。
33 我从来没有贪图任何人的金银或衣服。
34 我这两只手， 供应了我和同伴的需要， 这是你们自己知道的。
35 我凡事以身作则， 你们必须照样辛劳， 扶助软弱的人， 并且记念主耶稣的话： ‘施比受更为有福。’"
36 他说了这些话， 就跪下来同大家一起祷告。
37 众人都痛哭， 伏在保罗的颈上， 与他亲嘴。
38 他们最伤心的， 是保罗说他们不会再见他的面那句话。最后他们送他上了船。