1 Voi sinua hävittäjää, joka itse olet hävittämättä, sinua ryöstäjää, jota ei kenkään ole ryöstänyt! Kun olet loppuun asti hävittänyt, hävitetään sinut, kun olet ryöstösi ryöstänyt, ryöstetään sinut.
2 Herra, armahda meitä, sinua me odotamme. Ole näitten käsivarsi joka aamu, ole meidän apumme hädän aikana.
3 Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä; kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.
4 Teidän saaliinne viedään, niinkuin tuhosirkat vievät; niinkuin hyppysirkat hyökkäävät, niin sen kimppuun hyökätään.
5 Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.
6 Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre.
7 Katso, sankarit huutavat ulkona, rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.
8 Tiet ovat autioina, polulta on kulkija poissa: hän on rikkonut liiton, ylenkatsonut kaupungit, ei ole ihmistä minäkään pitänyt.
9 Maa murehtii ja nääntyy, Libanon kuihtuu häpeästä, Saaron on aromaaksi tullut, Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.
10 Nyt minä nousen, sanoo Herra, nyt minä itseni korotan, nyt minä kohoan korkealle.
11 Olkia te kannatte kohdussanne, akanoita synnytätte; teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.
12 Ja kansat poltetaan kuin kalkki, kuin katkotut orjantappurat, jotka tulessa palavat.
13 Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt; te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.
15 Joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,
16 hän on asuva kukkuloilla, kalliolinnat ovat hänen turvansa; hänelle annetaan hänen leipänsä, eikä vesi häneltä ehdy.
17 Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta hänen ihanuudessaan, saavat nähdä avaran maan.
18 Sinun sydämesi muistelee kauhuja: missä on nyt veronlaskija, missä punnitsija, missä tornien lukija?
19 Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa, kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe, jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.
20 Katso Siionia, juhliemme kaupunkia. Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin, rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.
21 Sillä voimallinen on meillä siellä Herra, siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen, joita ei kulje soutualus, joiden poikki ei pääse uljas laiva.
22 Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.
23 Nyt ovat köytesi höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, rammatkin ryöstävät ja raastavat.
1 你这毁灭人， 自己却不被毁灭的； 你这行事诡诈， 别人倒不以诡诈待你的， 有祸了！ 你刚停止毁灭人的时候， 自己就要被毁灭； 你刚停止行诡诈的时候， 别人就必以诡诈待你。
2 耶和华啊！ 求你施恩给我们； 我们等候你。每天早晨， 愿你作我们的膀臂， 在遭难的时候， 作我们的拯救。
3 喧嚷的声音一发， 众民必逃跑； 你一兴起， 列国就四散。
4 列国啊！ 你们所掳掠的必被收取， 像蚂蚱收取禾稼一样； 蝗虫怎样为食物忙碌走动， 人也怎样在掳物上忙乱。
5 耶和华必被尊崇， 因为他居住在高天； 他必以公平与公义充满锡安。
6 他是你一生一世的保障、丰盛的救恩、智慧和知识； 敬畏耶和华就是你的至宝。
7 看哪！ 他们的勇士在街上呼叫； 和平的使者在痛苦哭泣。
8 大路荒凉， 过路的人绝迹； 敌人背约， 藐视约章， 不尊重任何人。
9 大地悲哀衰残， 黎巴嫩羞惭枯干； 沙仑好像荒原， 巴珊和迦密的树木凋零。
10 耶和华说： "现在我要起来， 现在我要兴起， 现在我要被人尊崇。
11 你们所怀的是糠秕， 所生的是碎秸； 我的气息必像火一般吞灭你们。
12 众民必像燃烧的石灰， 又像被割下的荆棘， 在火中焚烧。
13 远方的人哪！ 你们要听我所作的事； 近处的人哪！ 你们要承认我的大能。"
14 在锡安的罪人都恐惧； 战兢抓住了不敬虔的人： "我们中间谁能与吞灭一切的火同住呢？我们中间谁能与不断燃烧的火同住呢？"
15 那行事公义， 说话正直， 拒绝不义的财利， 摇手不受贿赂， 塞耳不听血腥的事， 闭眼不看邪恶的事的，
16 这样的人必居住在高处， 他的保障必在坚固的磐石上， 他的粮食必有供应， 他的水源永不断绝。
17 你必亲眼看见王的荣美， 必看见辽阔之地。
18 你的心必默想已往的恐惧， 说： "那记数目的在哪里？那称贡银的在哪里？那数点城楼的在哪里呢？"
19 你必不再见那强暴的民了， 就是那说话深奥， 难以明白， 舌头结巴， 难以听懂的民。
20 你要看着锡安， 就是我们举行制定节期的城， 你必看见耶路撒冷， 是一个安全的居所， 一个不挪移的帐幕， 它的橛子永不会拔起来， 它的绳索也不会扯断。
21 在那里， 威严的耶和华必作我们江河宽渠溢流之地。必没有荡桨摇橹的船只能在其上往来， 威武的战船也不能经过。
22 因为耶和华是我们的审判者， 耶和华是我们的立法者， 耶和华是我们的君王， 他必拯救我们。
23 现在你的绳索虽然松开， 不能绑紧桅杆， 也不能扬起帆来， 但到那时， 许多掳物必被你们瓜分， 甚至瘸腿的也能把掠物掠去。
24 以色列的居民必不再说： "我有病"； 因为在其中居住的， 罪孽必得赦免。