1 Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä.
2 Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja.
3 Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä.
4 Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?
5 Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi.
6 Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.
7 Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeuttomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus.
8 Voi niitä, jotka liittävät talon taloon, yhdistävät pellon peltoon, kunnes ei jää enää tilaa ja te yksin asutte maassa!
9 Minun korviini kuului Herran Sebaotin sana: Totisesti, ne monet talot tulevat autioiksi, ne suuret ja kauniit asujattomiksi.
10 Sillä kymmenen auranalaa viinitarhaa on antava yhden bat-mitan, ja hoomerin kylvö on antava eefan.
11 Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!
12 Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit on heillä pidoissansa, mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa, eivät näe hänen kättensä töitä.
13 Sentähden minun kansani siirretään maastansa äkkiarvaamatta, sen ylhäiset kärsivät nälkää, ja sen remuava joukko nääntyy janoon.
14 Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät.
15 Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, maahan painuvat ylpeitten silmät;
16 mutta Herra Sebaot on oleva korkea tuomiossa, pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessa.
17 Ja karitsat käyvät siellä niinkuin laitumillansa, ja vieraat syöttävät rikkaitten rauniosijoja.
18 Voi niitä, jotka vetävät perässänsä rangaistusta turhuuden köysillä, synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla;
20 Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!
21 Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!
22 Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa,
23 jotka lahjuksesta julistavat syyllisen syyttömäksi ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on!
24 Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljet ja kuloheinä raukeaa liekkiin, niin heidän juurensa mätänee, ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan, sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain ja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa.
25 Sentähden syttyi Herran viha hänen kansaansa kohtaan: hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä, niin että vuoret vapisivat ja heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja. Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut, vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.
26 Ja hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalle ja viheltää sen luokseen maan äärestä. Ja katso, se tulee viipymättä, nopeasti.
27 Ei kukaan heistä väsy eikä kompastu, ei kukaan torku eikä nuku, ei vyö kupeilta aukene, eikä kengänpaula katkea.
28 Sen nuolet ovat teroitetut, sen jouset kaikki jännitetyt, sen orhien kaviot ovat kuin pii, ja sen rattaat kuin rajuilma.
29 Sen kiljunta on kuin naarasleijonan, se kiljuu kuin nuoret jalopeurat, se ärjyy ja tempaa saaliin ja vie sen pois, eikä pelastajaa ole.
30 Se ärjyy sille sinä päivänä, niinkuin meri ärjyy. Silloin tähyillään maata, mutta katso, on pimeys, on ahdistus, ja valo on pimennyt sen synkeyteen.
1 我要为我所爱的唱歌， 这歌是关于他的葡萄园： 我所爱的人有一个葡萄园， 在肥美的山冈上。
2 他把园子周围的泥土挖松了， 捡去石头， 栽种了上好的葡萄树； 在园中建造了一座守望楼， 又凿了一个榨酒池。他期望结出好葡萄， 却结出野葡萄。
3 耶路撒冷的居民和犹大人哪！ 现在请你们在我与我的葡萄园之间断定是非吧！
4 我为我的葡萄园所作的以外， 还有什么要作的呢？我期望它结出好葡萄， 它为什么倒结出野葡萄呢？
5 现在我告诉你们， 我要怎样处理我的葡萄园： 我要把它的篱笆撤去， 使它被吞灭； 我要把它的围墙拆毁， 使它被践踏。
6 我要使它荒废， 不再修剪， 也不再耕耘， 荆棘和蒺藜却要长起来； 我也要吩咐云不再降雨在园子上。
7 因为万军之耶和华的葡萄园就是以色列家， 他喜悦的树就是犹大人； 他期望的是公平， 但看到的只是流血的事； 他期望的是公义， 听到的只是哀叫声。
8 那些使房屋连接房屋， 使田地连接田地， 以致不留余地的人， 有祸了！ 你们只可以独居在境内。
9 我听闻万军之耶和华说： "必有许多房屋变成荒凉， 甚至那些又大又美的房屋也没有人居住。
10 十公顷葡萄园只出二十二公升酒； 二百二十公升谷种只结二十二公升粮食。"
11 那些清早起来， 追求浓酒， 留连到晚上， 以致因酒发烧的人， 有祸了！
12 在他们的筵席上， 有琴、瑟、手鼓、笛和酒， 但他们不理耶和华的作为， 也不留心他手所作的。
13 所以我的人民因无知被掳去； 他们的尊贵人十分饥饿； 他们的群众极其干渴。
14 故此， 阴间扩张它的咽喉， 张大它的口， 没有限量； 耶路撒冷城的荣耀、群众、喧嚷的人和在城中作乐的人， 都要下到阴间。
15 卑贱人俯首， 尊贵人降卑， 眼目高傲的也降卑。
16 唯独万军之耶和华， 因公平被高举； 至圣的 神， 因公义显为圣。
17 那时羊羔必来吃草， 像在自己的草场一样； 富裕者的荒场被寄居者随意吃用。
18 那些人虚假的绳索牵引罪孽， 又像用车绳拉罪恶的人， 有祸了！
19 他们说： "愿他赶快、迅速地成就他的作为， 给我们看看！ 愿以色列的圣者所计划的临近！ 愿它来到， 好让我们知道！ "
20 那些称恶为善， 称善为恶， 以暗为光， 以光为暗， 以苦为甜， 以甜为苦的人， 有祸了！
21 那些自以为有智慧， 自视为聪明的人， 有祸了！
22 那些勇于喝酒， 又精于调和浓酒的人， 有祸了！
23 他们因受了贿赂， 就称恶人为义； 却把义人的权益夺去。
24 因此， 火舌怎样吞灭碎秸， 干草怎样落在火焰之中， 照样， 他们的根必像腐朽之物， 他们的花必像尘土飞扬； 因为他们弃绝万军之耶和华的训诲， 藐视以色列圣者的话。
25 所以耶和华的怒气向他的子民发作， 他伸出手来击打他们， 群山都震动， 他们的尸体在街上好像粪土， 虽然这样， 他的怒气还未转消， 他的手仍然伸出。
26 他必竖立旗帜， 招一国的人从远方而来， 发出哨声把他们从地极召来； 看！ 他们必急速快奔而来。
27 他们当中没有疲倦的， 没有绊倒的， 没有打盹的， 也没有睡觉的； 他们的腰带没有放松， 鞋带也没有折断。
28 他们的箭锐利， 所有的弓都上了弦； 他们的马蹄看来像火石， 车辆似旋风。
29 他们的吼叫像母狮， 他们的咆哮如幼狮； 他们咆哮， 攫取猎物， 把它叼去， 无人援救。
30 到那日， 他们要向以色列人咆哮， 像海浪的澎湃声一样； 人若望着这地， 就只见黑暗与灾难； 光在云中也成了黑暗。