1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.

2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.

3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.

4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.

6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.

7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.

8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.

9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.

10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.

11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.

12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.

13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.

14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.

15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.

16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.

17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.

18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.

19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.

20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.

21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.

22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.

23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.

24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.

25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.

27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.

28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.

29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.

30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.

31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.

1 Malvera pesilo estas abomenaĵo por la Eternulo; Sed plena pezo plaĉas al Li.

2 Se venis malhumileco, venos ankaŭ honto; Sed ĉe la humiluloj estas saĝo.

3 La senkulpeco de la piuloj gvidos ilin; Sed la falsemo pereigos la maliculojn.

4 Ne helpos riĉo en la tago de kolero; Sed bonfaremo savas de morto.

5 La justeco de piulo ebenigas lian vojon; Sed malpiulo falos per sia malpieco.

6 La justeco de piuloj savos ilin; Sed la pasio de maliculoj ilin kaptos.

7 Kiam mortas homo pia, ne pereas lia espero; Sed la atendo de la pekuloj pereas.

8 Piulo estas savata kontraŭ mizero, Kaj malpiulo venas sur lian lokon.

9 Per la buŝo de hipokritulo difektiĝas lia proksimulo; Sed per kompreno piuloj saviĝas.

10 Kiam al la piuloj estas bone, la urbo ĝojas; Kaj kiam pereas malpiuloj, ĝi estas gaja.

11 Per la beno de piuloj urbo altiĝas; Kaj per la buŝo de malpiuloj ĝi ruiniĝas.

12 Kiu mokas sian proksimulon, tiu estas malsaĝulo; Sed homo prudenta silentas.

13 Kiu iras kun kalumnioj, tiu elperfidas sekreton; Sed kiu havas fidelan spiriton, tiu konservas aferon.

14 Ĉe manko de prikonsiliĝo popolo pereas; Sed ĉe multe da konsilantoj estas bonstato.

15 Malbonon faras al si tiu, kiu garantias por fremdulo; Sed kiu malamas donadon de mano, tiu estas ekster danĝero.

16 Aminda virino akiras honoron, Kaj potenculoj akiras riĉon.

17 Bonkora homo donos bonon al sia animo, Kaj kruelulo detruas sian karnon.

18 Malvirtulo akiras profiton malveran, Kaj la semanto de virto veran rekompencon.

19 Bonfarado kondukas al vivo; Kaj kiu celas malbonon, tiu iras al sia morto.

20 Abomenaĵo por la Eternulo estas la malickoruloj; Sed plaĉas al Li tiuj, kiuj iras vojon pian.

21 Oni povas esti certa, ke malvirtulo ne restos senpuna; Sed la idaro de virtuloj estos savita.

22 Kiel ora ringo sur la nazo de porko, Tiel estas virino bela, sed malbonkonduta.

23 La deziro de virtuloj estas nur bono; Sed malvirtuloj povas esperi nur koleron.

24 Unu disdonas, kaj riĉiĝas ĉiam pli; Alia tro avaras, kaj tamen nur malriĉiĝas.

25 Animo benanta ĝuos bonstaton; Kaj kiu trinkigas, tiu mem havos sufiĉe por trinki.

26 Kiu retenas grenon, tiun malbenas la popolo; Sed beno venas sur la kapon de tiu, kiu disdonas.

27 Kiu celas bonon, tiu atingos plaĉon; Sed kiu serĉas malbonon, tiun ĝi trafos.

28 Kiu fidas sian riĉecon, tiu falos; Sed virtuloj floros kiel juna folio.

29 Kiu detruas sian domon, tiu heredos venton; Kaj malsaĝulo estas sklavo de saĝulo.

30 La frukto de virtulo estas arbo de vivo; Kaj akiranto de animoj estas saĝulo.

31 Se virtulo ricevas redonon sur la tero, Tiom pli malvirtulo kaj pekulo!