1 Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla.

2 Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:

4 Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.

5 Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata.

6 Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.

7 Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.

10 Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia.

14 Kylväjä kylvää sanan.

15 Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.

16 Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan,

17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.

18 Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan,

19 mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.

22 Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki.

27 ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten.

28 Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään.

31 Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä;

33 Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan;

34 ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

36 Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan.

37 Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi.

1 Ja Ta hakkas jälle

2 Ja Ta

3 „Kuulge! Vaata, külvaja läks välja külvama.

4 Ja sündis, kui Ta külvas, et muist kukkus tee ääre, ja linnud tulid ja s

5 Ja muist kukkus kaljusele maale, kus tal ei olnud palju mulda; ja see tärkas varsti, sest tal ei olnud sügavat maad.

6 Aga kui päike t

7 Ja muist kukkus ohakate sekka, ja ohakad t

8 Ja muist kukkus heale maale, ja kui see tärkas ja kasvas, andis see vilja, ja m

9

10

11 Ja Ta ütles neile: „Teile on antud m

12 et nad nähes näeksid ega taipaks, ja kuuldes kuuleksid ega m

13 Ja Ta ütles neile: „Te ei taipa seda tähendamissõna, kuidas te siis tahate m

14 Külvaja külvab s

15 Need on teeäärsed, kuhu s

16

17 aga neil ei ole juurt enestes, vaid nad kestavad ainult üürikese aja; pärast, kui t

18 Ja teised on ohakate sekka külvatud. Need on, kes s

19 aga selle maailma mured ja rikkuse petlikkus ja muude asjade himud saavad võimule ja lämmatavad s

20 Ja kes on heale maale külvatud, on need, kes s

21 Ja Ta ütles neile: „Kas küünal tuuakse selleks, et panna teda vaka alla v

22 Sest midagi ei ole varjul muu jaoks, kui et ta saaks avalikuks, ja midagi ei ole peidetud muu jaoks, kui et ta tuleks ilmsiks.

23 Kui kellelgi k

24 Ja Ta ütles neile: „Pange tähele, mida te kuulete. Mis m

25 Sest kellel on, sellele antakse; ja kellel ei ole, sellelt v

26 Ja Ta ütles: „N

27 ja heidab magama ja t

28 Sest maa kannab vilja iseenesest, esmalt orast, pärast päid, siis täit nisu pea sees.

29 Aga kui vili on valminud, saadab ta sedamaid sirbi sinna, sest l

30 Ja Ta ütles: „Millega v

31 Sinepiivakesega, mis on, kui see maha külvatakse, väiksem kui k

32 aga kui see on külvatud, t

33 Ja mitme niisugune tähendamiss

34 Aga ilma tähendamissõnata ei rääkinud Ta neile midagi; ja isepäinis Ta seletas jüngritele k

35 Ja samal päeval, kui

36 Ja kui nad rahva olid laskunud ära minna, v

37 Siis t

38 Ja Tema Ise oli paadi päras magamas, toetudes peaalusele; ja nad äratasid Ta üles ja ütlesid Talle: „

39 Tema t

40 Ja Ta ütles neile: „Miks te olete nii arad? Kuidas teil ei ole usku?"

41 Ja nad l