1 Niinä päivinä, kun paljon kansaa taas oli koolla eikä heillä ollut mitään syötävää, kutsui hän opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille:

6 Silloin hän käski kansan asettua maahan. Ja hän otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, että he panisivat ne kansan eteen. Ja he panivat.

7 Heillä oli myös joitakuita kalasia; ja siunattuaan ne hän käski panna nekin kansan eteen.

8 Niin he söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän vasullista.

9 Ja heitä oli noin neljätuhatta. Ja hän laski heidät luotansa.

10 Ja kohta hän astui opetuslapsineen venheeseen ja meni Dalmanutan seuduille.

11 Ja fariseukset lähtivät sinne ja rupesivat väittelemään hänen kanssaan ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta, kiusaten häntä.

13 Ja hän jätti heidät ja astui taas venheeseen ja lähti pois toiselle rannalle.

14 Ja he olivat unhottaneet ottaa mukaansa leipää, eikä heillä ollut muassaan venheessä enempää kuin yksi leipä.

16 Niin he puhuivat keskenään siitä, ettei heillä ollut leipää.

18 Silmät teillä on, ettekö näe? Ja korvat teillä on, ettekö kuule? Ja ettekö muista:

22 Ja he tulivat Beetsaidaan. Ja hänen tykönsä tuotiin sokea, ja he pyysivät, että hän koskisi häneen.

25 Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi.

30 Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä.

31 Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä nouseman ylös.

32 Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan.

35 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.

36 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?

37 Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

1 Neil päevil, kui jälle väga palju rahvast koos oli ja neil ei olnud midagi süüa, kutsus Jeesus jüngrid Enese juure ja ütles neile:

2 „Mul on väga hale meel rahvast, sest nad on juba kolm päeva olnud Minu juures, ja neil ei ole midagi süüa.

3 Ja kui Ma nad lasen koju minna söömata, n

4 Ja Ta jüngrid vastasid Temale: „Kust v

5 Ja Ta küsis neilt: „Mitu leiba teil on?" Nad ütlesid: „Seitse."

6 Ja Ta käskis rahva istuda maa peale. Siis Ta v

7 Ja neil oli pisut kalukesi; ja Ta

8 Siis nad s

9 Aga sööjaid oli olnud arvata neli tuhat. Ja Ta laskis nad minna.

10 Ja varsti Ta astus ühes oma jüngritega paati ja j

11 Ja variserid tulid välja ja hakkasid Temaga vaidlema ning n

12 Siis Ta ohkas Oma vaimus ja ütles: „Miks see sugu otsib tähte? T

13 Ja Ta jättis nad maha ja astus jälle paati ja läks ära teisele poole.

14 Ja nad olid unustanud leiba kaasa v

15 Ja Ta käskis neid ning ütles: „Vaadake ette, hoiduge variseride haputaignast ja Heroodese haputaignast!"

16 Ja nad arutlesid isekeskis seda, et neil ei ole leiba.

17 Tema märkas seda ning ütles neile: „Mis te arutate, et teil ei ole leiba? Kas te veel ei m

18 Silmad teil on, aga te ei näe; k

19 Kui Ma viis leiba murdsin viiele tuhandele, mitu korvitäit palukesi te siis korjasite?" Nad ütlesid: „Kaksteistkümmend!"

20 „Kui Ma seitse murdsin neljale tuhandele, mitu korvitäit palukesi te siis korjasite?" Nad ütlesid: „Seitse."

21 Siis Ta ütles neile: „Kuidas te siis ei m

22 Ja nad tulevad Betsaidasse. Ja Ta juure tuuakse pime, ja nad paluvad Teda, et Ta teda puudutaks.

23 Siis Ta haaras pimeda käest kinni ja viis ta alevist välja, sülitas temale silmi ning pani Oma käed ta peale ja küsis talt: „Kas sa näed midagi?"

24 Tema vaatas üles ning ütles: „Ma näen inimesi, ma näen neid nagu puid k

25 siis Ta pani taas Oma käed ta silmadele; ja nüüd ta vaatas teravasti ja oli jälle terve; ja ta nägi k

26 Ja Ta saatis tema koju ning ütles: „Ära minegi külasse!"

27 Ja Jeesus ja Ta jüngrid läksid Filippuse Kaisarea küladesse. Ja teel küsis Ta Oma jüngritelt ning ütles neile: „Kelle Mind inimesed ütlevad olevat?"

28 Aga nemad vastasid Temale ning ütlesid: „Ristija Johannese, ja teised Eelija, ja veel teised ühe prohveteist!"

29 Siis Ta küsis neilt: „Aga teie, kelle teie ütlete Mind olevat?" Peetrus vastas ning ütles Temale: „Sina oled Kristus!"

30 Ja Ta hoiatas neid k

31 Ja Ta hakkas neid

32 Ja Ta rääkis seda üsna avalikult. Ja Peetrus v

33 Aga tema pöördus, vaatas Oma jüngritele ja s

34 Ja Ta kutsus rahva Enese juure ühes Oma jüngritega ning ütles neile: „Kui keegi tahab Minu järele tulla, siis ta salaku end ära ja v

35 Sest kes iganes oma hinge tahab päästa, see kaotab selle; aga kes iganes oma hinge kaotab Minu ja armu

36 Sest mis kasu on inimesel sellest, kui ta kogu maailma kasuks saaks, aga oma hingele kahju teeks?

37 V

38 Sest kes häbeneb Minu ja Mu s