1 Matkalaulu. He ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti-näin sanokoon Israel-

2 he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

3 Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet ja vetäneet pitkät vaot.

4 Mutta Herra on vanhurskas, hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin kaikki Siionin vihamiehet.

6 Olkoot he niinkuin ruoho katoilla, joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä eikä lyhteen sitoja syliänsä.

1 Many a time have they afflicted me from my youth, may Israel now say:

2 Many a time have they afflicted me from my youth: yet they have not prevailed against me.

3 The plowers plowed upon my back: they made long their furrows.

4 The LORD is righteous: he hath cut asunder the cords of the wicked.

5 Let them all be confounded and turned back that hate Zion.

6 Let them be as the grass upon the housetops, which withereth afore it groweth up:

7 Wherewith the mower filleth not his hand; nor he that bindeth sheaves his bosom.

8 Neither do they which go by say, The blessing of the LORD be upon you: we bless you in the name of the LORD.