1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää.

4 Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni.

9 Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni.

10 Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona.

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt.

12 Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset.

14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Herran odotus.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani, koiruohoa ja myrkkyä.

20 Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

21 Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

27 Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Laskekoon suunsa tomuun-ehkä on vielä toivoa.

30 Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon kyllälti häväistystä.

31 Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti;

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.

34 Kun jalkojen alle poljetaan kaikki vangit maassa,

35 kun väännetään miehen oikeutta Korkeimman kasvojen edessä,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan-eikö Herra sitä näkisi?

37 Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?

38 Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?

39 Miksi tuskittelee ihminen eläessään, mies syntiensä palkkaa?

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi,

43 olet peittänyt itsesi vihassasi, ajanut meitä takaa, surmannut säälimättä;

44 olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt kansojen seassa.

46 Suut ammollaan meitä vastaan ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa, turmio ja sortuminen.

48 Vesipurot juoksevat minun silmistäni tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta, hellittämättä

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee Herra taivaasta.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 He sulkivat kuoppaan minun elämäni ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse; minä sanoin: olen hukassa.

55 Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä.

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani, lunastit minun henkeni.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra, kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot.

65 Paaduta heidän sydämensä, kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

1 Je suis l'homme qui ai vu l'affliction sous la verge de sa fureur.

2 Il m'a conduit et fait marcher dans les ténèbres, et non dans la lumière.

3 Contre moi seul il tourne et retourne sa main tout le jour.

4 Il a fait vieillir ma chair et ma peau; il a brisé mes os.

5 Il a bâti contre moi, et m'a environné d'amertume et de peine.

6 Il m'a fait habiter dans des lieux ténébreux, comme ceux qui sont morts dès longtemps.

7 Il a élevé autour de moi un mur, afin que je ne sorte point; il a appesanti mes fers.

8 Même quand je crie et que j'appelle du secours, il repousse ma prière.

9 Il a fermé mes chemins avec des pierres de taille; il a ruiné mes sentiers.

10 Il a été pour moi un ours en embuscade, un lion dans les lieux cachés.

11 Il a détourné mes chemins, il m'a déchiré, et il m'a mis dans la désolation.

12 Il a tendu son arc, et m'a placé comme un but pour la flèche.

13 Il a fait entrer dans mes reins les flèches de son carquois.

14 Je suis la risée de tout mon peuple, et leur chanson tout le jour.

15 Il m'a rassasié d'amertume; il m'a enivré d'absinthe.

16 Il m'a brisé les dents avec du gravier; il m'a couvert de cendre.

17 Tu as éloigné la paix de mon âme; j'ai oublié le bonheur.

18 Et j'ai dit: Ma force est perdue, et l'espérance que j'avais en l'Éternel!

19 Souviens-toi de mon affliction et de ma misère; ce n'est qu'absinthe et que poison.

20 Mon âme s'en souvient sans cesse, et elle est abattue au-dedans de moi.

21 Voici ce que je veux rappeler à mon cœur, et c'est pourquoi j'aurai de l'espérance:

22 Ce sont les bontés de l'Éternel, que nous n'ayons pas été consumés; ses compassions n'ont point défailli.

23 Elles se renouvellent chaque matin; ta fidélité est grande!

24 L'Éternel est mon partage, dit mon âme; c'est pourquoi j'espérerai en lui!

25 L'Éternel est bon pour ceux qui s'attendent à lui, pour l'âme qui le recherche.

26 Il est bon d'attendre en repos la délivrance de l'Éternel.

27 Il est bon à l'homme de porter le joug dès sa jeunesse.

28 Il sera assis solitaire et silencieux, parce que Dieu le lui impose.

29 Il mettra sa bouche dans la poussière, en disant: Peut-être y a-t-il quelque espérance!

30 Il tendra la joue à celui qui le frappe, il sera rassasié d'opprobres.

31 Car le Seigneur ne rejette pas à toujours.

32 Mais s'il afflige, il a aussi compassion, selon la grandeur de sa miséricorde.

33 Car ce n'est pas volontiers qu'il afflige et contriste les fils des hommes.

34 Quand on foule sous les pieds tous les prisonniers du pays;

35 Quand on pervertit le droit de quelqu'un en la présence du Très-Haut;

36 Quand on fait tort à quelqu'un dans sa cause, le Seigneur ne le voit-il pas?

37 Qui est-ce qui dit qu'une chose est arrivée, sans que le Seigneur l'ait commandé?

38 Les maux et les biens ne procèdent-ils pas de la volonté du Très-Haut?

39 Pourquoi l'homme vivant se plaindrait-il? - Que chacun se plaigne de ses péchés!

40 Recherchons nos voies, et les sondons, et retournons à l'Éternel.

41 Élevons nos cœurs avec nos mains vers Dieu qui est au ciel:

42 Nous avons péché, nous avons été rebelles, et toi, tu n'as point pardonné.

43 Tu t'es enveloppé dans ta colère, et tu nous as poursuivis; tu as tué, tu n'as point épargné.

44 Tu t'es enveloppé d'un nuage, afin que notre requête ne te parvienne point.

45 Tu as fait de nous, au milieu des peuples, des balayures et un objet de mépris.

46 Tous nos ennemis ouvrent la bouche contre nous.

47 La frayeur et la fosse ont été pour nous, avec la destruction et la ruine!

48 Mon œil se fond en ruisseaux d'eaux, à cause de la ruine de la fille de mon peuple.

49 Mon œil pleure et ne cesse point, parce qu'il n'y a point de relâche,

50 Jusqu'à ce que l'Éternel regarde et qu'il voie des cieux!

51 Mon œil afflige mon âme, à cause de toutes les filles de ma ville.

52 Ceux qui sont mes ennemis sans cause, m'ont donné la chasse comme à un oiseau.

53 Ils ont voulu anéantir ma vie dans une fosse, ils ont jeté des pierres sur moi.

54 Les eaux montèrent par-dessus ma tête; je disais: C'en est fait de moi!

55 J'ai invoqué ton nom, ô Éternel! du fond de la fosse.

56 Tu as entendu ma voix; ne cache point ton oreille à mes soupirs, à mes cris!

57 Au jour où je t'ai invoqué, tu t'es approché, tu as dit: Ne crains rien!

58 Seigneur, tu as plaidé la cause de mon âme, tu as racheté ma vie.

59 Tu as vu, Éternel, le tort qu'on me fait; fais-moi justice!

60 Tu as vu toutes leurs vengeances, tous leurs complots contre moi.

61 Tu as entendu, ô Éternel! leurs outrages et tous leurs complots contre moi;

62 Les discours de ceux qui s'élèvent contre moi, et les desseins qu'ils forment contre moi tout le jour.

63 Regarde: quand ils s'asseyent ou quand ils se lèvent, je suis le sujet de leur chanson.

64 Tu leur rendras leur récompense, ô Éternel! selon l'œuvre de leurs mains.

65 Tu leur donneras l'aveuglement du cœur; ta malédiction sera pour eux.

66 Tu les poursuivras dans ta colère, tu les extermineras, ô Éternel! de dessous les cieux.