1 Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.2 Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.3 Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.4 Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.5 Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.6 Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.7 Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:9 jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.10 Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.

1 Kommt, laßt uns dem HERRN lobsingen und jauchzen dem Felsen unsres Heils!2 Laßt uns ihm mit Lobgesang begegnen und mit Psalmen jauchzen!3 Denn der HERR ist ein großer Gott und ein großer König über alle Götter;4 in seiner Hand sind die Tiefen der Erde, und die Spitzen der Berge gehören ihm;5 sein ist das Meer, denn er hat es gemacht, und seine Hände haben das Trockene bereitet.6 Geht ein, lasset uns anbeten und niederknieen, lasset uns lobpreisen vor dem HERRN, unserm Schöpfer!7 Denn er ist unser Gott, und wir sind das Volk seiner Weide und die Schafe seiner Hand.8 Wenn ihr heute seine Stimme höret, so verstocket eure Herzen nicht, wie zu Meriba, am Tage der Versuchung in der Wüste,9 da mich eure Väter versuchten; sie prüften mich; und sahen doch meine Werke!10 Vierzig Jahre empfand ich Ekel vor diesem Geschlecht; und ich sprach: Sie sind ein Volk, dessen Herz den Irrweg geht, und sie verstanden meine Wege nicht!11 So daß ich schwur in meinem Zorn: Sie sollen nicht eingehen zu meiner Ruhe!