1 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

3 ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Voi kaupunkia, joka on vuodattanut keskuudessaan verta, että tulisi sen aika, ja tehnyt itselleen kivijumalia, että se siitä saastuisi!

4 Verestäsi, jonka olet vuodattanut, sinä olet tullut vikapääksi, ja kivijumalistasi, jotka olet tehnyt, sinä olet saastunut; sinä olet jouduttanut päiviäsi ja olet vuottesi määrään päässyt. Sentähden minä annan sinut pakanain häväistäväksi ja kaikkien maitten pilkaksi.

5 Läheiset ja kaukaiset pilkkaavat sinua, jonka nimi on saastutettu ja jossa on hämminkiä paljon.

6 Katso, Israelin ruhtinaat sinussa luottavat kukin omaan käsivarteensa vuodattaaksensa verta.

7 Isää ja äitiä sinussa ylenkatsotaan, muukalaiselle sinun keskelläsi tehdään väkivaltaa, orpoa ja leskeä sinussa sorretaan.

8 Mikä on minulle pyhitettyä, sitä sinä halveksit, minun sapattini sinä rikot.

9 Sinussa on niitä, jotka panettelevat vuodattaaksensa verta. Uhrivuorilla sinussa syödään. Ilkitöitä sinun keskelläsi tehdään.

10 Isän häpy sinussa paljastetaan. Naiselle, joka on saastainen kuukautistilansa tähden, tehdään sinussa väkivaltaa.

11 Toinen harjoittaa kauhistusta toisensa vaimon kanssa, mies saastuttaa sukurutsauksessa miniänsä, mies tekee sinussa väkivaltaa sisarelleen, isänsä tyttärelle.

12 Sinussa otetaan lahjuksia veren vuodattamiseksi, sinä otat korkoa ja voittoa, kiskot väkivaltaisesti lähimmäistäsi, mutta minut sinä unhotat, sanoo Herra, Herra.

13 Mutta katso, minä lyön käsiäni yhteen sinun väärän voittosi tähden, jota olet hankkinut, ja sinun verivelkojesi tähden, joita keskuudessasi on.

14 Kestääköhän rohkeutesi, pysyvätköhän kätesi lujina niinä päivinä, joina minä sinulle teen, minkä teen? Minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.

15 Minä hajotan sinut pakanain sekaan ja sirotan sinut muihin maihin ja poistan sinusta saastaisuutesi.

17 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

19 Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te kaikki tyynni olette tulleet kuonaksi, sentähden, katso, minä kokoan teidät keskelle Jerusalemia.

20 Niinkuin hopea, vaski, rauta, lyijy ja tina kootaan keskelle ahjoa, että niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin minä vihassani ja kiivaudessani teidät kokoan ja asetan ahjoon ja sulatan.

21 Minä kerään teidät ja lietson teihin vihani tulta, ja te sulatte keskellä Jerusalemia.

23 Ja minulle tuli tämä Herran sana:

25 Profeettain salaliitto sen keskellä on niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua.

26 Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä.

27 Sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa.

28 Sen profeetat valkaisevat heille kaiken kalkilla, kun näkevät petollisia näkyjä ja ennustelevat heille valheita sanoen: 'Näin sanoo Herra, Herra', vaikka Herra ei ole puhunut.

29 Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä.

30 Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.

1 Demais veio a mim a palavra de Jeová, dizendo:

2 Tu, filho do homem, acaso julgarás, sim julgarás a cidade sanguinolenta? faze-lhe, pois, conhecer todas as suas abominações.

3 Dirás: Assim diz o Senhor Jeová: Uma cidade que derrama sangue dentro de si, para que venha o seu tempo, e que faz ídolos contra si mesmo para se contaminar!

4 Pelo teu sangue que derramaste te fazes culpada, e pelos teus ídolos que fabricaste estás contaminada; e fizeste avizinhar os teus dias, e és chegada até os teus anos. Por isso eu te fiz o opróbrio das nações, e o escárnio de todos os países.

5 Os que estão perto, e os que estão longe de ti, escarnecerão de ti, ó infame e cheia de tumultos.

6 Eis que os príncipes de Israel, cada um conforme o seu poder, têm estado no meio de ti, para derramarem o sangue.

7 No meio de ti fizeram pouco caso de seu pai e de sua mãe; no meio de ti usaram de opressão para com o estrangeiro; no meio de ti foram injustos para com o órfão e a viúva.

8 Desprezaste as minhas coisas sagradas, e profanaste os meus sábados.

9 Homens caluniadores acharam-se no meio de ti para derramarem o sangue; e no meio de ti comeram sobre os montes; no meio de ti praticaram a luxúria.

10 No meio de ti descobriram a nudez de seus pais; no meio de ti humilharam a que estava imunda no tempo da sua separação.

11 Um praticou o que é abominável com a mulher do seu próximo, outro contaminou com luxúria sua nora, e outro no meio de ti humilhou sua irmã, filha de seu pai.

12 No meio de ti receberam peitas para derramarem o sangue; usura e ganhos ilícitos tomaste, e ávido de sórdidas ganâncias trataste o teu próximo com opressão, e de mim te esqueceste, diz o Senhor Jeová.

13 Eis que, portanto, bati as mãos contra o lucro desonesto que ganhaste, e contra o teu sangue que houve no meio de ti.

14 Poderá o teu coração estar firme, ou poderão ser fortes as tuas mãos, nos dias em que eu tratarei contigo? Eu Jeová o disse, e o farei.

15 Espalhar-te-ei entre as nações e te dispersarei pelos países; e de ti consumirei a tua imundícia.

16 Serás profanada em ti mesma à vista das nações, e saberás que eu sou Jeová.

17 Veio a mim a palavra de Jeová, dizendo:

18 Filho do homem, a casa de Israel tem-se tornado para mim em escória; todos eles são cobre e estanho, e ferro, e chumbo, no meio da fornalha; eles são a escória da prata.

19 Portanto assim diz o Senhor Jeová: Porquanto todos vós vos tornastes em escória, portanto eis que eu vos ajuntarei no meio de Jerusalém.

20 Como se ajuntam a prata, e o cobre, e o ferro, e o chumbo e o estanho no meio da fornalha, para assoprar o fogo sobre eles, com o fim de os fundir; assim vos ajuntarei na minha ira e no meu furor, e ali vos porei, e vos fundirei.

21 Na verdade congregar-vos-ei, e assoprarei sobre vós com o fogo da minha ira, e sereis fundidos no meio dela.

22 Como se funde a prata no meio da fornalha, assim sereis fundidos no meio dela; e sabereis que eu Jeová derramei o meu furor sobre vós.

23 Veio a mim a palavra de Jeová, dizendo:

24 Filho do homem, dize-lhe a ela: Tu és uma terra que não está purificada, nem regada de chuvas no dia da indignação.

25 Há no meio dela uma conspiração dos seus profetas, como um leão que ruge e que arrebata a presa. Eles devoram almas, recebem tesouros e coisas preciosas; multiplicam as suas viúvas no meio dela.

26 Os seus sacerdotes violentam a minha lei, e profanam as minhas coisas sagradas. Não distinguem entre o santo e o profano, nem fazem que os homens discernam a diferença entre o imundo e o limpo, e dos meus sábados escondem os seus olhos, e eu sou profanado entre eles.

27 Os seus príncipes no meio dela são como lobos que arrebatam a presa, para derramarem o sangue, e destruírem as almas, a fim de ganharem lucro desonesto.

28 Vendo vaidades e adivinhando-lhes mentiras, os seus profetas rebocam para eles com argamassa magra, dizendo: Assim diz o Senhor Jeová, quando Jeová não falou.

29 O povo da terra usou de opressão, e praticou roubos; afligiu ao pobre e ao necessitado; oprimiu injustamente ao estrangeiro.

30 Busquei entre eles um homem que concertasse a sebe e que se pusesse na brecha diante de mim por esta terra, para que eu não a destruísse; porém não o achei.

31 Por isso derramei sobre eles a minha indignação; com o fogo do meu furor os consumi: fiz que o seu caminho lhes recaísse sobre a cabeça, diz o Senhor Jeová.