2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?

1 O sopro de minha vida vai-se consumindo, os meus dias se apagam, só me resta o sepulcro.2 Estou cercado por zombadores, meu olho vela por causa de seus ultrajes.3 Sê tu mesmo a minha caução junto de ti, e quem ousará bater em minha mão?4 Pois fechaste o seu coração à inteligência, por isto não os deixarás triunfar.5 Há quem convide seus amigos à partilha, quando desfalecem os olhos de seus filhos.6 Ele me reduziu a ser a fábula dos povos, e me cospem no rosto.7 Meus olhos estão atingidos pela tristeza, todo o meu corpo não é mais que uma sombra.8 As pessoas retas estão estupefactas, e o inocente se irrita contra o ímpio;9 o justo, entretanto, persiste no seu caminho, o homem de mãos puras redobra de coragem.10 Mas vós todos voltai, vinde, pois não acharei entre vós nenhum sábio?11 Meus dias se esgotam, meus projetos estão aniquilados, frustraram-se os projetos do meu coração.12 Fazem da noite, dia, a luz da manhã é para mim como trevas.13 Deverei esperar? A região dos mortos é a minha morada, preparo meu leito no local tenebroso.14 Disse ao sepulcro: És meu pai, e aos vermes: Vós sois minha mãe e minha irmã.15 Onde está, pois, minha esperança? E minha felicidade, quem a entrevê?16 Descerão elas comigo à região dos mortos, e nos afundaremos juntos na terra?