3 Sateet tyrehtyivät, ei satanut syksyllä eikä keväällä, mutta yhä vain huoruus näkyi kasvoistasi etkä ymmärtänyt edes hävetä.

4 Entä nyt? Sinä huudat minulle: 'Isä! Nuoruudestani asti sinä olet ollut minun ystäväni.

8 Ja vaikka minä lähetin Luopio-Israelin pois hänen aviorikoksensa vuoksi ja annoin hänelle erokirjan, ei hänen sisarensa Petturi-Juuda siitä säikähtänyt, vaan rupesi portoksi hänkin. Minä jouduin sen näkemään.

9 Huoruuteen mieltyneenä Juuda häpäisi maan. Hän palveli kiviä ja puita jumalina ja oli uskoton minulle.

12 Mene ja huuda nämä sanat pohjoiseen päin: -- Käänny, Luopio-Israel, sanoo Herra! Minä en enää ole vihoissani sinulle, minä olen armollinen, sanoo Herra, ei minun vihani jatku loputtomiin.

15 Minä annan teille mieleni mukaiset paimenet, ja he johtavat teitä viisaasti ja taitavasti.

17 Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan.

19 -- Minä ajattelin: Annan sinulle ensimmäisen sijan ihmislasten joukossa, lahjoitan omaksesi kauniin maan, ihanimman koko maailmassa. Ajattelin, että sinä sanot minua isäksi etkä koskaan käänny minusta pois.

20 Mutta niin kuin uskoton vaimo pettää miestään, niin sinä, Israelin heimo, olet pettänyt minua, sanoo Herra.

21 Paljailta kukkuloilta kuuluu ääni, israelilaisten itku ja rukous. He ovat kulkeneet vääriä teitä, ovat unohtaneet Herran, Jumalansa.

23 Valhetta ja petosta on kukkuloilla, meluisaa menoa vuorilla. Totisesti, vain Herra, meidän Jumalamme, voi Israelin pelastaa!

24 Baal on syönyt kaiken mitä isämme ovat hankkineet. Niin kauan kuin muistamme se on vienyt heiltä lampaat ja härät, pojat ja tyttäret.