1 ASI me ha mostrado el Señor Jehová: y he aquí, él criaba langostas al principio que comenzaba á crecer el heno tardío; y he aquí, era el heno tardío después de las siegas del rey. 2 Y acaeció que como acabó de comer la hierba de la tierra, yo dije: Señor Jehová, perdona ahora; ¿quién levantará á Jacob? porque es pequeño. 3 Arrepintióse Jehová de esto: No será, dijo Jehová. 4 El Señor Jehová me mostró así: y he aquí, llamaba para juzgar por fuego el Señor Jehová; y consumió un gran abismo, y consumió una parte de la tierra. 5 Y dije: Señor Jehová, cesa ahora; ¿quién levantará á Jacob? porque es pequeño. 6 Arrepintióse Jehová de esto: No será esto tampoco, dijo el Señor Jehová. 7 Enseñóme así: he aquí, el Señor estaba sobre un muro hecho á plomo, y en su mano una plomada de albañil. 8 Jehová entonces me dijo: ¿Qué ves, Amós? Y dije: Una plomada de albañil. Y el Señor dijo: He aquí, Yo pongo plomada de albañil en medio de mi pueblo Israel: No le pasaré más: 9 Y los altares de Isaac serán destruidos, y los santuarios de Israel serán asolados; y levantaréme con espada sobre la casa de Jeroboam. 10 Entonces Amasías sacerdote de Beth-el envió á decir á Jeroboam, rey de Israel: Amós se ha conjurado contra ti en medio de la casa de Israel: la tierra no puede sufrir todas sus palabras.

11 Porque así ha dicho Amós: Jeroboam morirá á cuchillo, é Israel pasará de su tierra en cautiverio.

12 Y Amasías dijo á Amós: Vidente, vete, y huye á tierra de Judá, y come allá tu pan, y profetiza allí:

13 Y no profetices más en Beth-el, porque es santuario del rey, y cabecera del reino.

14 Entonces respondió Amós, y dijo á Amasías: No soy profeta, ni soy hijo de profeta, sino que soy boyero, y cogedor de cabrahigos:

15 Y Jehová me tomó de tras el ganado, y díjome Jehová: Ve, y profetiza á mi pueblo Israel.

16 Ahora pues, oye palabra de Jehová. Tú dices: No profetices contra Israel, ni hables contra la casa de Isaac:

17 Por tanto, así ha dicho Jehová: Tu mujer fornicará en la ciudad, y tus hijos y tus hijas caerán á cuchillo, y tu tierra será partida por suertes; y tú morirás en tierra inmunda, é Israel será traspasado de su tierra.

1 Tämän näytti minulle Herra, Herra:

Katso, hän loi heinäsirkkoja,

kun äpäreheinä alkoi nousta;

ja katso, se oli äpäreheinä

kuninkaan niitosten jälkeen.

2 Ja kun ne olivat syöneet loppuun maan kasvit,

sanoin minä: "Herra, Herra, anna anteeksi.

Kuinka voi Jaakob pysyä, sillä hän on vähäinen?"

3 Niin Herra katui sitä.

"Ei se ole tapahtuva", sanoi Herra.

4 Tämän näytti minulle Herra, Herra:

Katso, Herra, Herra kutsui tulen

toimittamaan tuomiota,

ja se kulutti suuren syvyyden,

ja se kulutti peltomaan.

5 Niin minä sanoin: "Herra, Herra, lakkaa jo.

Kuinka voi Jaakob pysyä, sillä hän on vähäinen?"

6 Niin Herra katui sitä.

"Ei sekään ole tapahtuva", sanoi Herra, Herra.

7 *2. Kun. 21:13; Jes. 34:11Tämän hän näytti minulle:

Katso, Herra seisoi pystysuoralla muurilla,

kädessänsä luotilanka.

8 *Aam. 8:2Ja Herra sanoi minulle:

"Mitä sinä näet, Aamos?"

Minä vastasin: "Luotilangan".

Ja Herra sanoi minulle:

"Katso, minä olen laskenut luotilangan

kansani Israelin keskelle.

Minä en enää mene säästäen sen ohitse,

9 *2. Kun. 17:20vaan Iisakin uhrikukkulat tulevat autioiksi

ja Israelin pyhäköt raunioiksi.

Ja minä nousen ja nostan miekan

Jerobeamin sukua vastaan."

10 Silloin Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: "Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea, mitä hän puhuu. 11 Sillä näin on Aamos sanonut:

'Jerobeam kuolee miekkaan,

ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen,

pois omasta maastansa'."

12 *1. Sam. 9:9; Aam. 2:12Ja Amasja sanoi Aamokselle: "Sinä näkijä, mene matkaasi ja pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä. 13 Mutta Beetelissä älä ennusta enää, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli." 14 *Aam. 1:1Niin Aamos vastasi ja sanoi Amasjalle:

"En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas,

vaan minä olen paimen

ja metsäviikunapuiden viljelijä.

15 Ja Herra otti minut laumojeni äärestä,

ja Herra sanoi minulle:

'Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan'.

16 Kuule siis nyt Herran sana:

Sinä sanot: 'Älä ennusta Israelia vastaan,

äläkä saarnaa Iisakin heimoa vastaan'.

17 *2. Kun. 17:6; 2. Kun. 17:18,24Sentähden, näin sanoo Herra:

Sinun vaimosi joutuu portoksi kaupungissa,

sinun poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan,

sinun maasi jaetaan mittanuoralla,

sinä itse kuolet saastaisessa maassa,

ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen,

pois omasta maastansa."