1 YO soy el hombre que ha visto aflicción en la vara de su enojo. 2 Guióme y llevóme en tinieblas, mas no en luz. 3 Ciertamente contra mí volvió y revolvió su mano todo el día. 4 Hizo envejecer mi carne y mi piel; quebrantó mis huesos. 5 Edificó contra mí, y cercóme de tósigo y de trabajo. 6 Asentóme en oscuridades, como los ya muertos de mucho tiempo. 7 Cercóme por todos lados, y no puedo salir; agravó mis grillos. 8 Aun cuando clamé y dí voces, cerro los oídos a mi oración. 9 Cercó mis caminos con piedra tajada, torció mis senderos. 10 Como oso que acecha fué para mí, como león en escondrijos. 11 Torció mis caminos, y depedazóme; tornóme asolado. 12 Su arco entesó, y púsome como blanco a la saeta. 13 Hizo entrar en mis riñones las saetas de su aljaba. 14 Fuí escarnio á todo mi pueblo, canción de ellos todos los días. 15 Hartóme de amarguras, embriagóme de ajenjos. 16 Quebróme los dientes con cascajo, cubrióme de ceniza. 17 Y mi alma se alejó de la paz, olvidéme del bien. 18 Y dije: Pereció mi fortaleza, y mi esperanza de Jehová. 19 Acuérdate de mi aflicción y de mi abatimiento, del ajenjo y de la hiel. 20 Tendrálo aún en memoria mi alma, porque en mí está humillada. 21 Esto reduciré á mi corazón, por lo cual esperaré.

22 Es por la misericordia de Jehová que no somos consumidos, porque nunca decayeron sus misericordias.

23 Nuevas son cada mañana; grande es tu fidelidad.

24 Mi parte es Jehová, dijo mi alma; por tanto en él esperaré.

25 Bueno es Jehová á los que en él esperan, al alma que le buscare.

26 Bueno es esperar callando en la salud de Jehová.

27 Bueno es al hombre, si llevare el yugo desde su mocedad.

28 Sentaráse solo, y callará, porque lo llevó sobre sí.

29 Pondrá su boca en el polvo, por si quizá hay esperanza.

30 Dará la mejilla al que le hiriere; hartaráse de afrenta.

31 Porque el Señor no desechará para siempre:

32 Antes si afligiere, también se compadecerá según la multitud de sus misericordias.

33 Porque no aflige ni congoja de su corazón á los hijos de los hombres.

34 Desmenuzar bajo de sus pies todos los encarcelados de la tierra,

35 Hacer apartar el derecho del hombre ante la presencia del Altísimo,

36 Trastornar al hombre en su causa, el Señor no lo sabe.

37 ¿Quién será aquel que diga, que vino algo que el Señor no mandó?

38 ¿De la boca del Altísimo no saldrá malo y bueno?

39 ¿Por qué murmura el hombre viviente, el hombre en su pecado?

40 Escudriñemos nuestros caminos, y busquemos, y volvámonos a Jehová.

41 Levantemos nuestros corazones con las manos a Dios en los cielos.

42 Nosotros nos hemos rebelado, y fuimos desleales; tú no perdonaste.

43 Desplegaste la ira, y nos perseguiste; mataste, no perdonaste.

44 Te cubriste de nube, porque no pasase la oración nuestra.

45 Raedura y abominación nos tornaste en medio de los pueblos.

46 Todos nuestros enemigos abrieron sobre nosotros su boca.

47 Temor y lazo fué para nosotros, asolamiento y quebrantamiento.

48 Ríos de aguas echan mis ojos, por el quebrantamiento de la hija de mi pueblo.

49 Mis ojos destilan, y no cesan, porque no hay alivio,

50 Hasta que Jehová mire y vea desde los cielos.

51 Mis ojos contristaron mi alma, por todas las hijas de mi ciudad.

52 Mis enemigos me dieron caza como á ave, sin por qué.

53 Ataron mi vida en mazmorra, pusieron piedra sobre mí.

54 Aguas de avenida vinieron sobre mi cabeza; yo dije: Muerto soy.

55 Invoqué tu nombre, oh Jehová, desde la cárcel profunda.

56 Oiste mi voz; no escondas tu oído á mi clamor, para mi respiro

57 Acercástete el día que te invoqué: dijiste: No temas.

58 Abogaste, Señor, la causa de mi alma; redimiste mi vida.

59 Tú has visto, oh Jehová, mi agravio; defiende mi causa.

60 Tú has visto toda su venganza; todos sus pensamientos contra mí.

61 Tú has oído el oprobio de ellos, oh Jehová, todas sus maquinaciones contra mí;

62 Los dichos de los que contra mí se levantaron, y su designio contra mí todo el día.

63 Su sentarse, y su levantarse mira: yo soy su canción.

64 Dales el pago, oh Jehová, según la obra de sus manos.

65 Dales ansia de corazón, tu maldición á ellos.

66 Persíguelos en tu furor, y quebrántalos de debajo de los cielos, oh Jehová.

1 Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

2 Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

3 Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

4 *Ps. 51:10Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

5 Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6 *Ps. 143:3Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7 Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8 *Job 19:7; Ps. 22:3Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

9 *Job 19:8Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

10 *Hoos. 5:14; Hoos. 13:7Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

11 Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

12 *Job 16:12; Ps. 7:13; Valit. 2:4Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13 Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

14 *Job 30:9; Ps. 69:12; Jer. 20:7Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15 Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

16 Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

17 Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

18 Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

19 Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

20 Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

21 Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

22 Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23 se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24 *Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 119:57Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

25 Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

27 *Ps. 119:71; Matt. 11:29Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28 Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29 Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

30 *Matt. 5:39Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

31 *Ps. 103:9Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

32 vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33 Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

34 Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

35 kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

37 *Ps. 33:9Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

38 *Jes. 45:7; Aam. 3:6Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

39 *Luuk. 23:44Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

40 Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

41 Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42 *Ps. 106:6Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

43 olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

44 olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

45 Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

46 *Valit. 2:16Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47 *Jes. 24:17; Jer. 48:43Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

48 *Jer. 9:1; Jer. 14:17; Valit. 1:16Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49 Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

50 siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

51 Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52 Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53 *Jer. 38:6He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

54 Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

55 *Ps. 88:7Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

56 Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

57 *Ps. 145:18Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

58 Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

59 Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

60 Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61 Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62 Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

63 Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64 *Ps. 28:4Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

65 *Ps. 69:24; 2. Kor. 3:14Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66 Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.