Amos 9

1 Ich sah den Herrn am Altare stehen, und er sprach: Schlage an den Säulenknauf, daß die Schwellen beben, und zerscheitere sie auf ihrer aller Haupt! Ihren Rest aber will ich mit dem Schwert umbringen, daß keiner entrinnen und kein Flüchtling sich retten kann. 2 Wenn sie auch bis ins Totenreich eindrängen, so würde sie doch meine Hand von dannen holen, und wenn sie zum Himmel emporstiegen, so würde ich sie von dort hinunterstoßen. 3 Wenn sie sich aber auf dem Gipfel des Karmel versteckten, so würde ich sie daselbst aufspüren und ergreifen; und wollten sie sich auf dem Meeresgrund vor meinen Augen verbergen, so würde ich daselbst der Seeschlange gebieten, sie zu beißen; 4 und ließen sie sich von ihren Feinden gefangen führen, so wollte ich doch daselbst dem Schwert gebieten, sie umzubringen. Also will ich mein Auge auf sie richten zum Bösen und nicht zum Guten! 5 Wenn Gott, der HERR der Heerscharen, das Land anrührt, so vergeht es, und alle, die darin wohnen, müssen verwelken; es hebt sich wie der Nil und sinkt zurück wie der ägyptische Strom. 6 Er hat seinen Söller im Himmel gebaut und sein Gewölbe über der Erde gegründet; er ruft den Meereswassern und gießt sie aus über den Erdboden; HERR ist sein Name. 7 Seid ihr Kinder Israel mir nicht wie die Mohrenkinder? spricht der HERR. Habe ich nicht Israel aus Ägypten geführt und die Philister aus Kaphtor und die Syrer aus Kir? 8 Siehe, die Augen Gottes, des HERRN, sind auf das sündige Königreich gerichtet, daß ich es vom Erdboden vertilge. Aber ich will das Haus Jakob nicht ganz und gar vertilgen, spricht der HERR. 9 Denn siehe, ich lasse das Haus Israel durch alle Völker sichten, wie man mit einem Siebe sichtet; und es soll kein Körnlein auf die Erde fallen! 10 Durchs Schwert sollen alle Sünder meines Volkes sterben, die da sagen: «Kein Unglück wird uns erreichen noch überfallen!» 11 An jenem Tage will ich die zerfallene Hütte Davids wieder aufrichten und ihre Risse vermauern und ihre Trümmer wiederherstellen und sie wieder bauen wie in den Tagen der Vorzeit, 12 so daß sie den Überrest Edoms in Besitz nehmen werden und alle Nationen, über welche mein Name gepredigt worden ist, spricht der HERR, der solches tut. 13 Siehe, es kommen Tage, spricht der HERR, da der Pflüger den Schnitter und der Traubenkelterer den Sämann ablösen wird! Alsdann werden die Berge von Most triefen und alle Hügel zerfließen. 14 Und ich will das Gefängnis meines Volkes Israel wenden, und sie werden die verwüsteten Städte wieder aufbauen und darin wohnen, Weinberge pflanzen und deren Wein trinken, Gärten anlegen und deren Früchte genießen. 15 Und ich will sie einpflanzen in ihr Land, daß sie aus ihrem Lande, das ich ihnen gegeben habe, nicht mehr herausgerissen werden sollen, spricht der HERR, dein Gott!

Profeetalle näytetään Beetelin pyhäkön tuho. Israelin seulominen. Daavidin sortuneen majan uudistus ja tuleva onnen aika.

1 *Hes. 9:5; Aam. 2:14Minä näin Herran seisovan alttarin ääressä, ja hän sanoi:

Lyö pylväänpäihin,

niin että kynnykset vapisevat,

lyö ne pirstaleiksi kaikkien heidän päähänsä.

Sitten minä tapan miekalla heistä viimeisetkin.

Ei yksikään heistä pääse pakoon,

ei yksikään heistä pelastu.

2 *Ps. 139:7; Obad. v. 4Vaikka he tuonelaan murtautuisivat,

sieltäkin minun käteni heidät tempaa.

Vaikka he taivaaseen nousisivat,

sieltäkin minä syöksen heidät alas.

3 *Jes. 27:1Vaikka he Karmelin laelle kätkeytyisivät,

sieltäkin minä etsin ja tempaan heidät.

Ja vaikka he meren pohjaan lymyäisivät

minun silmieni edestä,

sielläkin minä käsken käärmeen heitä pistämään.

4 *Ps. 34:17; Jer. 44:11Ja vaikka he vankeuteen vaeltaisivat

vihollistensa edessä,

sielläkin minä käsken miekan heidät tappamaan.

Sillä minä kiinnitän katseeni heihin,

heille pahaksi, ei hyväksi.

5 *Tuom. 5:4; Aam. 8:8; Miika 1:4; Nah. 1:5Herra, Herra Sebaot,

hän, joka koskettaa maata,

niin että se sulaa,

että kaikki sen asukkaat murehtivat,

että se nousee kaikkinensa niinkuin Niili

ja alenee niinkuin Egyptin virta,

6 *Ps. 104:3; Aam. 4:13; Aam. 5:8hän, joka rakentaa yliskammionsa taivaisiin

ja perustaa holvinsa maan päälle,

joka kutsuu meren vedet

ja vuodattaa ne maan pinnalle —

Herra on hänen nimensä.

7 *1. Moos. 10:14; 5. Moos. 2:23; Aam. 1:5Ettekö te, israelilaiset, ole minulle

niinkuin etiopialaisetkin? sanoo Herra.

Enkö minä johdattanut israelilaisia Egyptin maasta

ja filistealaisia Kaftorista

ja aramilaisia Kiiristä?

8 *Jer. 30:11Katso, Herran, Herran silmät

ovat syntistä valtakuntaa vastaan,

ja minä hävitän sen maan pinnalta;

kuitenkaan en minä Jaakobin heimoa

kokonaan hävitä, sanoo Herra.

9 Sillä katso, minä käsken seuloa

Israelin heimoa kaikkien kansain seassa,

niinkuin seulalla seulotaan:

ei jyvääkään putoa maahan.

10 *Aam. 6:3Miekkaan kuolevat

kaikki minun kansani syntiset, jotka sanovat:

"Ei saavuta, ei kohtaa meitä onnettomuus".

11 *Ap. t. 15:16Sinä päivänä minä pystytän jälleen

Daavidin sortuneen majan

ja korjaan sen repeämät

ja pystytän sen luhistumat,

ja rakennan sen sellaiseksi,

kuin se oli muinaisina päivinä,

12 *Jes. 44:5niin että he saavat omiksensa

Edomin jäännöksen

ja kaikki pakanakansat, jotka minun nimiini otetaan,

sanoo Herra, joka tämän tekee.

13 *3. Moos. 26:5; Joel 3:18Katso, päivät tulevat, sanoo Herra,

jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan

ja rypäleitten polkija siemenenkylväjän,

jolloin vuoret tiukkuvat rypälemehua

ja kaikki kukkulat kuohkeiksi muuttuvat.

14 *5. Moos. 28:30,39; Aam. 5:11Silloin minä käännän kansani Israelin kohtalon,

ja he rakentavat jälleen autiot kaupungit

ja asuvat niissä,

he istuttavat viinitarhoja

ja juovat niiden viiniä,

he tekevät puutarhoja

ja syövät niiden hedelmiä.

15 *2. Moos. 15:17; Jer. 32:41Minä istutan heidät omaan maahansa,

eikä heitä enää revitä pois maastansa,

jonka minä olen heille antanut,

sanoo Herra, sinun Jumalasi.