Hosea 11

1 Als Israel jung war, liebte ich ihn, und aus Ägypten habe ich meinen Sohn berufen. 2 Aber man rief sie; sofort gingen sie von mir weg. Den Baalen opferten sie, und den Bildern räucherten sie. 3 Und doch habe ich Ephraim gegängelt! Ich nahm sie auf meine Arme; sie aber haben nicht gemerkt, daß ich sie heilte. 4 Mit menschlichen Banden zog ich sie, mit Seilen der Liebe, ich hob ihnen gleichsam das Joch auf vom Kinn und ließ sie gemütlich fressen. 5 Er soll nicht nach Ägypten zurückkehren, sondern der Assyrer soll ihr König werden, weil sie nicht umkehren wollen! 6 Und das Schwert soll in ihren Städten umgehen und ihre Prahler umbringen und sie wegen ihrer Ratschläge verzehren. 7 Mein Volk ist geneigt zum Abfall von mir; ruft man es nach oben, so erhebt sich gar niemand! 8 Wie könnte ich dich hergeben, Ephraim, wie könnte ich dich preisgeben, Israel? Wie könnte ich dich behandeln gleich Adma, dich machen wie Zeboim? Mein Herz sträubt sich dagegen, mein ganzes Mitleid ist erregt! 9 Ich will nicht tun nach meines Zornes Glut, will Ephraim nicht wiederum verderben; denn ich bin Gott und nicht ein Mensch, als der Heilige bin ich in deiner Mitte und komme nicht in grimmigem Zorn. 10 Sie werden dem HERRN nachfolgen, der brüllen wird wie ein Löwe; wenn er brüllt, so werden die Söhne zitternd vom Meer her kommen; 11 zitternd wie ein Vogel werden sie aus Ägypten kommen und wie eine Taube aus dem Lande Assur; und ich will sie in ihren eigenen Häusern wohnen lassen, spricht der HERR. 12 (012-1) Ephraim hat mich mit Lügen umgangen und das Haus Israel mit Betrug; Juda aber schweift noch umher neben Gott und neben dem echten Heiligtum.

Herra vielä armahtaa kiittämätöntä Israelia.

1 *2. Moos. 3:8; 2. Moos. 4:22; Matt. 2:15Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,

ja Egyptistä minä kutsuin poikani.

2 Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,

he menivät pois heidän kasvojensa edestä,

uhrasivat baaleille

ja polttivat uhreja epäjumalille.

3 *2. Moos. 13:21; 5. Moos. 1:31Minä opetin Efraimin kävelemään. —

Hän otti heidät käsivarsillensa. —

Mutta he eivät ymmärtäneet,

että minä heidät paransin.

4 Ihmissiteillä minä heitä vedin,

rakkauden köysillä;

minä ikäänkuin nostin ikeen

heidän leukapieliltänsä,

kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

5 Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan,

eikö Assur tulisi heille kuninkaaksi,

koska he eivät ole tahtoneet kääntyä?

6 Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa,

on hävittävä hänen salpansa,

on syövä syötävänsä,

heidän neuvonpiteittensä takia.

7 Minun kansallani on halu kääntyä minusta pois;

ja kun sitä kutsutaan korkeutta kohti,

ei kenkään heistä ylenny.

8 *5. Moos. 29:23Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim,

heittäisin sinut, Israel?

Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman,

tekisin sinulle niinkuin Seboimille?

Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

9 *4. Moos. 23:19; 1. Sam. 15:29; Hes. 18:23; Hes. 33:11En minä pane täytäntöön vihani hehkua,

en enää hävitä Efraimia.

Sillä minä olen Jumala enkä ihminen,

olen Pyhä sinun keskelläsi;

en tule minä vihan tuimuudessa.

10 *Joel 3:16; Aam. 1:2Ja he vaeltavat Herran jäljessä.

Hän ärjyy kuin leijona —

niin, hän ärjyy,

ja vavisten tulevat lapset mereltä päin.

11 Vavisten he tulevat Egyptistä kuin linnut,

Assurin maasta kuin kyyhkyset,

ja minä saatan heidät asumaan kodeissansa,

sanoo Herra.