1 Boa fama vale mais que bom perfume; mais vale o dia da morte que o dia do nascimento.
2 Melhor é ir para a casa onde há luto que para a casa onde há banquete. Porque aí se vê aparecer o fim de todo homem e os vivos nele refletem.
3 Tristeza vale mais que riso, porque a tristeza do semblante é boa para o coração.
4 O coração dos sábios está na casa do luto, o coração dos insensatos na casa da alegria.
5 É melhor ouvir a reprimenda de um sábio que a canção de um tolo,
6 porque qual o crepitar dos espinhos na caldeira, tal é o riso do insensato. E isso é ainda vaidade.
7 A opressão torna um sábio insensato; os presentes corrompem o coração.
8 Mais vale o fim de uma coisa que seu começo. Um espírito paciente vale mais que um espírito orgulhoso.
9 Não cedas prontamente ao espírito de irritação; é no coração dos insensatos que reside a irritação.
10 Não digas jamais: Como pode ser que os dias de outrora eram melhores que estes de agora? Porque não é a sabedoria que te inspira esta pergunta.
11 A sabedoria é tão boa como uma herança, e é de proveito aos que vêem o sol.
12 Pois está-se à sombra da sabedoria como se está à sombra do dinheiro: a utilidade do saber consiste em que a sabedoria dá vida ao que a possui.
13 Considera a obra de Deus: quem poderá endireitar o que ele fez curvo?
14 No dia da felicidade, sê alegre; no dia da desgraça, pensa; porque Deus fez uma e outra, de tal modo que o homem não descubra o futuro.
15 No decurso de minha vã existência, vi tudo isso: há o justo que morre permanecendo justo e o ímpio que dura apesar de sua malícia.
16 Não sejas justo excessivamente, nem sábio além da medida. Por que te tornarias estúpido?
17 Não sejas excessivamente mau, e não sejas insensato. Por que haverias de morrer antes de tua hora?
18 É bom que guardes isto, e que não negligencies aquilo: porque aquele que teme a Deus, realizará uma e outra coisa.
19 A sabedoria dá ao sábio mais força que dez chefes de guerra reunidos numa cidade.
20 Não há homem justo sobre a terra que faça o bem sem jamais pecar.
21 Não prestes atenção em todas as palavras que se dizem, para que não ouças dizer que teu servo fala mal de ti;
22 porque teu coração bem sabe que tu mesmo, muitas vezes, falaste mal dos outros.
23 Tudo isso eu perscrutei com sabedoria. Eu disse comigo mesmo: Eu quero ser sábio. Mas a sabedoria ficou longe de mim.
24 Aquilo que acontece é longínquo, profundo, profundo: quem o poderá sondar?
25 Eu me apliquei de todo o coração a perscrutar, a sondar a sabedoria e a razão das coisas, a reconhecer que a maldade é uma loucura e a falta de razão uma demência.
26 Eu descobri que a mulher é coisa mais amarga que a morte, porque ela é um laço, e seu coração é uma rede, e suas mãos, cadeias. Aquele que é agradável a Deus lhe escapa, mas o pecador será preso por ela.
27 Eis o que encontrei, diz o Eclesiastes, procurando descobrir a razão de uma coisa depois de outra.
28 Eis o que eu procuro continuamente sem descobrir: encontrei um homem entre mil, mas nenhuma mulher entre todas
29 Somente encontrei isto: Deus criou o homem reto, mas é ele que procura os extravios.
1 Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.
2 Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.
3 On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.
4 Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.
5 On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.
6 Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.
7 Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.
8 On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.
9 Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.
10 Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.
11 Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,
12 sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.
13 Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?
14 Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.
15 Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.
16 Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?
17 Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
18 Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.
19 Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.
20 Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.
21 Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.
22 Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.
24 Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä -- kuka voi sen löytää?
25 Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.
26 Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.
27 Katso -- sanoi Saarnaaja -- tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:
28 en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.
29 Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.